Kisakausi 2016 ylitti odotukset ja sai huikean päätöksen eilen Vantaan maratonilla jossa juoksin puolimaralle oman ennätykseni. Paransin kevään HRC:n niukasta sub2 ajasta seitsemän minuuttia. Loppuaika oli 1:52,27. Niin, toki reittikin oli Vantaalla helpompi, mutta silti kukaan ei ota tätä minulta pois!
Miten tähän on tultu? Seuraavassa analyysiä kauden varrelta ja ennen sitä.
Aloitin juoksemisen kolme ja puoli vuotta sitten siitä että jaksoin hölkätä kolme kilometriä. Nuoruudessa paiskitut treenivuodet olivat historiaa ja aloitin siksi aika lailla nollasta. Välivuosia tavoitehakuisesta treenaamisesta oli kertynyt pitkälti yli kaksikymmentä. Innostuin, ja juoksin omaan kuntooni nähden liikaa. Sain jalkani kipeiksi. Milloin penikoista ja milloin lonkista.
Keväällä 2015 lähdin mukaan triathloniin, ensin lähinnä siksi että oppisin jotain uutta pyöräilystä. Pyöräilystä siksi, että jalat olivat juoksemisesta jatkuvasti kipeät ja piti keksiä toinen liikuntamuoto. Addiktio liikkumiseen oli kova. En varsinaisesti ajatellut alkavani kisaamaan triathlonissa, enkä kisannutkaan vielä sinä kesänä. Kisasin kesällä 2015 kylläkin liikaa juoksussa, treenasin edelleen liian kovaa ja olin edelleen kipeä jatkuvasti. Jäärästä päästä kärsii koko kroppa!
Triathlonkurssin veti paikallisen kansalaisopiston nimissä Deporte nimistä putiikkia pyörittävä Jarmo. Ammattivalmentaja ja intohimoinen triathlonisti itsekin. Kurssille sattui tosi mukava pieni porukka, joka innostui treenaamaan kimpassa myös kurssin jälkeen. Jarmo rupesi meille valkuksi.
Aloin totella ohjelmia. Talvi puskettiin peruskuntoa ylös, tehtiin vaihtelevia treenejä, treenattiin porukassa ja erikseen. Kunto koheni jotenkin salakavalasti taustalla. Itsestä tuntui aina pitkälle viime kesään että edistystä ei juuri tapahdu, mutta totuus on että pohjan rakentaminen vie oman aikansa. Ja joskus edistyminen näkyy "hypäyksittäin" eikä pikkuhiljaa.
Minulle henkinen käännekohta oli viime heinäkuu. Turun TRI puolimatka lähestyi ja aiheutti perhosia vatsaan aika lailla. Se motivoi miettimään ruokavaliota paremmin kohdilleen ja noudattamaan vieläkin tarkemmin valkun ohjeita treenin suhteen. Vähentämällä valkoisia jauhoja, korvaamalla pastaa ja perunoita kasviksilla, lisäämällä marjoja päivittäiseen ruokavalioon ja vähentämällä herkkujen napostelua paino tippui kesällä muutamia kiloja. Itse asiassa helmikuun "huippulukemista" syyskuun loppuun tippui kuusi kiloa. Se on prosentteina lähes kymmenen. Olo on paljon parempi - vähemmän turvonnut, ja juoksukin alkoi kulkea keveämmin. En siis aloittanut karppausta tai lopettanut herkuttelua kokonaan. Järkeistin vaan sitä mistä hiilarini syön. Sallin itselleni lasin tai pari viiniä tai kuivan siiderin silloin tällöin.
Se historian havinasta...
Vantaalle valmistautumiseen kuului laktaattimittaus joka tehtiin Jarmon kanssa kisaviikolla kevennetyllä kaavalla. Pari kilsan vetoa kentällä ja verrat. Tulokset vahvistivat omat tuntemukset, eli juoksukunto on tehnyt hyppäyksen ja tossu kulkee kevyesti. Kisaan lähdin suunnitelmalla 5:20-5:30/km ja lopussa sen mitä lähtee.
Lähdin 1:50 jäniksen kyydissä liikkeelle, mutta jäin hyvin nopeasti toteuttamaan omaa suunnitelmaani ja jänis kavereineen katosi horisonttiin. Onneksi matkalla oli paljon juoksijoita ja koko ajan oli edessä joku selkä jota seurata tai ohittaa. Taisin kyllä itsekin tulla ohitetuksia joitain kertoja. Juoksu oli kevyttä ja reitti armollinen. Ilma ihan mahtava. Melko tuulinen, mutta aurinkoinen ja sopivan viileä.
 |
| Kiitos kaverin huoltojoukoille eli Terolle kannustuksesta ja kuvamateriaalista :) |
Rullailin kilsoja, otin pari geeliä matkalla ja tarkkailin vauhtia ja sykettä. Syke pysyi hienosti anan puolella (keskisyke 172, max 180) koko matkan ajan kuten oli tavoitteeksi laskettu ;) Viimeiset kolme kilsaa tuntuivat jaloissa raskaalta. Sain jotenkin puristettua kuitenkin viimeisen täyden kilsan vielä 5:08! Ehkä siksi että tajusin alittavani toiveaikana reilusti. Kauden tavoitteena oli alittaa 1:55 ja sitä pidin realistisena tavoitteena vielä kisa-aamunakin. Säästyin krampeilta vaikka 500 m ennen maalia pohkeissa alkoi juilia. Suolaa oli mukana, mutta siinä kohdassa ei ollut aikaa alkaa kaivelemaan hippusia Spi-beltin syövereistä. Aattelin että nyt mennään täysillä maaliin vaikka jalka irtoais!
Maalissa onnellisena ja kaikkeni antaneena niinkuin urheilijan parhaana päivänä kuuluu olla!
Onnittelut myös mukana olleille kavereille ihan mahtavista tuloksista! Meidän TRI porukan Heli pisteli enkat uusiksi ja alitti tavoiteaikansa 3 minuutilla (ja entiset enkat vielä paljon reilummin). Samoin upeaa jälkeä teki Heidi - työkaverini, lenkkiseuralaiseni ja patikointimentorini. Enkka parani heittämällä viisi minuuttia ja meno oli helppoa ja mukavaa.
Nyt siirryn off-seasonille ja peruskuntotreenin pariin. Jotta saan toteuttaa aivoituksiani, teen ehkä muutaman kovemman pitkän vedon omiin nimiin vielä tämän vuoden puolella. Ehkä joku superpitkä uinti tai sitten sala-mara ilman virallista mittausta :) Kerron sitten. Valkulle ehkä jopa etukäteen...
Onnittelut ennätyksestä ja terveiset kansalaisopistojen kattojärjestöstä Kansalaisopistojen liitosta. Bongasimme tekstistä kokemuksesi paikallisen opiston triathlonkurssista ja meistä olisi kiva kertoa positiivisesta kokemuksestasi muillekin. Jos kiinnostaa, laita viestiä osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi, niin viestitellään lisää. :)
VastaaPoista