Ennätykset paukkuu!

Vaikka tiedän että olen tehnyt tosi paljon töitä ja juoksukunto on noussut kohisemalla, niin silti tämän aamun lenkki pääsi yllättämään. Ja vaikka kympin ennätys tuli pari viikkoa sitten omalla lenkillä (ei kisoissa) niin silti.

Ohjelmassa oli puolikas. Eka kymppi rauhallista pk1-pk2 ja loput 11,1 km reipasta vk1-Aek. Minulla tarkoittaisi sykkeinä alku noin 150 ja loppuosa noin 160-175. Mutta mitä minä tein?

Kerron ensin vähän taustaa... Olen kova kilpailemaan. Itseni kanssa. En vertaa itseäni huippuihin, en enää "taviksiinkaan". Haluan voittaa omat ennätykseni. Se on minulle jatkuva motivaation lähde. Kilpailuvietin lisäksi minulla on muutaman kuukauden ikäinen uusi sykemittari/rannetietokone. Minun Garmin 920 antaa minulle virtuaalipokaaleja kun voitan itseni. Onko koukuttavaa minun kaltaiselleni? Voin sanoa että on! Koska mittari on uusi, siinä ei ole historiatietoa viime kisakaudelta. Siksi se mittari kuvitteli vielä tänä aamuna, että minun puolikkaan ennätys on 2 h 19 min. Ja sehän taas oli hitaan pitkiksen aika parin viikon takaa. Sietämätöntä!!!

Eli. En siis juossut aamulla ekaa kymppiä pk1 alueella. Halusin näyttää mun mittarille, että minusta on parempaan kuin se kuvittelee. Juoksin ekan kympin siis niin, että syke oli just alle 160. Reitin olin tietysti ja luonnollisesti valinnut siten että mäkiä on mahdollisimman vähän... Keskivauhti kympin jälkeen oli naftisti yli kahden tunnin puolikkaan vauhti. Näin olin vähän laskenut kun lenkille lähdin.

Juoksin vanhaa Lahdentietä Mäntsälästä kohti Järvenpäätä. Tylsä reitti, autotien vierustaa melkein koko matka. Mutta suht tasaista (loivaa nousua ja laskua), ja helposti mitattavaa. Reilu kymppi suuntaansa. Reippaasti sinne, ja täysiä kotiin kehumaan itteään :)

Takaisinpäin tulin sitten sellaista vauhtia että syke pysyi reilusti yli 160, kävi välillä myös yli 170. Iski tajuntaan ajatus että nyt muuten alittuu se 2 h mitä väkisin yritin koko viime kesän enkä saanut. Napsin taskusta rusinoita puolen tunnin välein. Hörppäsin vettä juomapullosta. Pistin tossua toisen eteen ja fiilistelin miten hehkutan jos enkka tulee.

Viidentoista kilsan jälkeen aloin laskea kilometrejä. Tunsin että jaksan. Mutta ei mene pintakaasulla. Tulee rankka treeni! Rankka treeni tuli, mutta puolikkaan (kisa) aika parani kaksi minuuttia ja lopullinen aika tänään oli 1:58:56.

Ai että jaloissa tuntuu! Mutta mieli pakahtuu. Se todellakin oli sen arvoista!

Kuukauden päästä HCR!