Himos winter trail 2022

Lähdettiin tyttöjen kanssa ottamaan revanssi Himoksen talvipoluista. Pari vuotta sitten rämmittiin lumen puutteen takia mutavellissä, mutta tällä kertaa säät olivat suosineet, ja saatiin juosta ihan mahtavilla lumisilla poluilla. 

Yksi maalikuva on tarjolla, pistetään se perinteiden mukaisesti tähän alkuun, ja sitten tarinaa miten reissu meni niinku omasta mielestä.

Tässä tulossa juuri maaliin lauantain päiväpolulta. Kuva Susanna Ruusu

Himos on mukavan lähellä omia nurkkia, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi Himoksen polkutapahtumassa on kyllä ihan parhaat järjestelyt ja hauskimmat vitsit reitin varrella. Kannattaa ehdottomasti käydä joskus tuo tapahtuma kokemassa.

Lähdettiin samalla neljän naisen porukalla reissuun kuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa perjantaille oli valikoitunut enjoy 9 km kisa, ja lauantaintaille challenge 13 km kisamatka. Ajeltiin töiden jälkeen kahdella autolla Himokselle, shopattiin matkalla ilta- ja aamupalatarpeet Jämsästä, haettiin numerolaput kisakeskuksesta, nakattiin kamppeet mökkiin, vaihdettiin vaatteet, haukattiin sämpylät, ja patikoitiin starttiviivalle, joka oli itse asiassa ihan meidän mökin lähistöllä. 

Startti oli jaettu lähtöryhmiin, mikä oli tosi hyvä juttu. Niin koronan, kuin itse juoksemisenkin näkökulmasta. Oikeastaan kaikki kisat voisi porrastaa tällä lailla. Poluille on aika metkasti kivempi lähteä kun ei ole paha ruuhka. Lumisilla poluilla ohittaminen on erityisen vaikeaa. Polku on tamppaantunut mukavasti, mutta polun vieressä lumi upottaa syvästi. Me valitsimme paikan letkan puolivälin tienoilta. Tarkoitus oli juosta, mutta ei kisata ihan kärkipaikoista. 

Reitti lähtee pikitietä pitkin kohti rinteitä ja polkuja. Ensimmäinen kilometri (ainakin) on aika lailla reipasta nousua. Siinä alkutaipaleella on hyvä hakea se oma sopiva vauhtiryhmä, säästyy vaivalta ja ähräämiseltä sitten polulla. 

Polku oli tosiaan upea! Ja erityiskiitos järjestäjälle ja talkooväelle ihan mahtavista ja tunnelmaa nostavista koristeluista matkan varrella. Oli soihtua, joulupukkia, poppia ja hymynaamaa. Ja yhdet jalat pilkottivat myös jyrkän laskun varrella kinoksessa!

No hups! Kaveri on kellahtanu hankeen. Kuva Antti Saarimaa.

Juoksin letkassa omaa reipasta menoa Tiina kannoillani kuten viime kerrallakin :) Meno oli yllättävänkin kevyttä, vaikka työviikon ja automatkan päätteeksi oli tuntunut vähän raskaalta ajatus lumessa tarpomisesta. Tai varsinkaan juoksemisesta. 

Viimeinen pätkä reitillä on jälleen pikitietä, ja nousua löytyy siitäkin osiosta. Maaliin noustaan Himos areenan pihalle. Maalissa saimme levyt suklaata, pähkinävanukasta ja ajan henkeen sopivasti maskit. 

Olin pukenut justiin sopivasti päälle. Kevyesti ja suht ohuesti. Juostessa oli sopivan lämmin. Maalissa vilu tuli kuitenkin nopeasti, ja oli syytä kiirehtiä mökille pesulle ja vaatteita vaihtamaan. 

Maalissa olin ajalla 1:02:53, joka oli parempi kuin viime kerralla, ja oikeutti naisten sarjassa sijaan 13/91. Tuo sijoitus on itse asiassa minulle oikein hyvä. Olen yleensä polkukisoissa loppupäässä parasta kolmannesta, eli reilut kymmenen pykälää normia ylempänä listalla tällä kertaa. Ehkäpä tässä enjoy-sarjassa tosiaan muutkin nauttivat reissusta, ja ottivat kisan vähän tavallista rennommin.

Iltajuoksut juostaan lamput päässä. Tässä odotellaan perjantain starttia.

Ilta meni syödessä ja yö pyöriessä. Ei oikein osannut rauhoittua pitkän päivän jälkeen ja vieraassa petissä. Herätys oli säädetty kasiin, sillä kympiltä oli tarkoitus startata lauaintain päiväkisaan. Aamulla keiteltiin puurot ja kahvit, ja vähän ennen kymppiä lähdettiin jälleen odottelemaan omaa vuoroamme päivän polkuiluun, lauantain challenge-sarjan 13 km juoksuun. 

Keli oli hyvä. Tuulinen ja viileä, mutta poutainen meidän lähdön ja kisan aikana. Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta. Valitsimme lähtökarsinan samoilta hoodeilta kuin illalla, eli kolmos- ja nelosryhmän taitteesta. Taisin jollekin sanoa että ollaan lähtöryhmässä 3,8. 

Jaloissa tuntui ekan nousun aikana pientä jäykkyyttä, mutta yleisesti ottaen juoksu meni ihan ok. Olin itse asiassa yllättynyt, että lopulta vauhti oli tällä pidemmällä reitillä minulla ihan sama kuin iltajuoksussa. Toki tällä kertaa oli juoksuliivi ja omat juomat mukana. En siis pysähtynyt huoltopisteille edes juomaan. Sipsit olisivat kyllä houkutelleet, mutta niitä oli mökillä ostettuna, joten jätin nekin juoksulla ottamatta. 

Loppumatkassa alkoi kyllä jo tuntua raskaalta, täytyy myöntää. Kisat ja kovemmat juoksut ovat olleet vähissä lähiaikoina, ja edellisen illan juoksu ja huonosti nukuttu yö painoivat. Matkahan ei tänäänkään ollut erityisen pitkä, mutta kyllä se vaan harjoituksen puute ja kokonaiskuormitus jotain vaikuttavat. Pinnistin kuitenkin vielä viimeisen nousun maaliin ja sain taas suklaatia palkinnoksi. Tiina ylitti maaliviivan jälleen ihan minun perässä. Maalissa olin ajalla 1:28:53 jolla olin naisten sarjan sijalla 20/90. Jälleen ihan passeli suoritus minulta.

Illasta oppineena ei jääty yhtään seurustelemaan pihalle, vaan suunnattiin mökille suihkuun hetimiten. Heidi ja Heli tulivat vähän meidän perässä, ja kun koko tiimi oli peseytynyt ja vaihtanut puhdasta ylle, niin suunnattiin kisalippuun kuuluvalle lounaalle. Lounas oli muuten oikein erinomainen! Kiitos. 

Matkalla nauratti vielä tässä kohdin. Kuva Tommi Kuronen.

Myöhemmin reitillä alkoi olla vakavampi ilme ja otsa hiessä.
Kuva Nico Peltola

Heidi ja Tiina suuntasivat lounaan jälkeen takaisin kotiin, me jäätiin vielä Helin kanssa asuttamaan Himoksen mökkiä sunnuntaihin asti. Ilta meni mukavasti kuulumisia vaihtaen, jalkoja venytellen, ja pientä purtavaa nauttien. Sunnuntaina siivoiltiin aamulla paikat ja startattiin mekin kotimatkalle.

Summa summarum. Oikein mukava reissu, ehdottomasti voin harkita vielä uudestaankin. Iltapolku on erityisen tunnelmallinen. Ehkä se, ja sitten vähän hiihtoa lauantaille voisi olla seuraavan reissun agenda. Ja olishan Himoksella juoksut jo kesälläkin! :)