Urheiluvuosi 2020

Vuosi 2020 oli kuin pitkä ja hidas PK (peruskestävyys) treeni. Vuosi meni odotellessa huippukuntoa, ja tehdessä mahdollisimman paljon kaikkea jotta huippua ei tulisi. Pitkiä juoksuja, pitkiä pyörälenkkejä, paljon lenkkejä, paljon kaikkea. Niin paljon kaikkea että mikään ei noussut yli muiden ja kaikki tulivat valmiiksi omaan verkkaiseen tahtiinsa. 

Tässä ensin yhteenveto ja vertailulukuja muutamalta vuodelta, ja sitten pari syvällisempää sanaa menneestä (treeni) vuodesta.

2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h
2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h
2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h
2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h

2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h

2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h

2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Juoksu

Muutamaan tapahtumaan osallistuin vuonna 2020 ja ne kaikki olivat juoksutapahtumia. Haluan ajatella niitä kohdallani nimenomaan tapahtumina, sillä tämä vuosi ei antanut sijaa omille ennätyksille tai tulosluettelon kärkisijoille. Vuotta leimasi rauhallinen tasavauhtinen eteneminen ja muutamassa kohdin jopa suorittaminen. Jokainen lenkki vuoden aikana oli mieluisa, mutta jotkin niistä jouduin erityisesti tekemään valmiiksi, sillä tossu ei kantanut lentämällä lähdöstä maaliin. Keväällä tein omia pitkiksiä, epävirallisia maratoneja ja ultramatkan ihan vaan kokeillakseni miten pää ja jalat kestävät rasitusta. Jälkikäteen katseltuna huomaan, että ne kestivät silloin, mutta jättivät jonkinlaisen velan jälkeensä, jota makselin syksyllä pois osamaksulla. 

Tossu kävi poluilla, soralla ja pikitiellä. Nousi rappusia ja laskeutui rinteitä. Etsi tasaista ja etsi paljon mäkiä. Nousumetrejä tuli varmasti enemmän kuin koskaan. Kuuntelin  paljon kirjoja lenkeillä. Joskus kuuntelin myös musiikkia. Ja monesti kuuntelin myös hiljaisuutta tai luonnon ääniä ympärilläni. 

Vanhat kunnon kuulokkeet pysyvät hyvin vauhdissa mukana.

Pyöräily

Tein rauhallisia lenkkejä kolmella erilaisella fillarilla. Keväällä ikivanhalla Nishiki hybridillä pitkin sorateitä, kesällä sekä uudella että vanhalla Spessulla miten mieleen juolahti. Vanhaan Spessuun vaihdoin paksummat renkaat, joten sillä uskalsi mennä hetkeksi myös huonompikuntoisille reiteille. Varustin fillarit valoilla ja tein yhden yölenkin testimielessä kesällä. Syksyllä tunnustin mukavuudenhaluni ja siirryin sisätiloihin pyöräilemään heti kun keli viileni ja vettä vihmoi ulkona. Toisaalta tuosta mukavuudesta voi olla myös toista mieltä, sillä sisätiloissa pyöräileminen on ensinnäkin tylsää (vaikka olisi mitkä mahdolliset Bkool - videoreitit ja vipstaakkelit) ja sen lisäksi hitsin kuumaa puuhaa. Pisin setti ikinä oli olohuoneessa poljettu sadan kilsan sessio jonka aikana kyllä kesähelteiltä tuttu puhallin oli viilentämässä oloa. 

Yöfillarilenkillä. Tässä vielä kesäpäivän alkuilta ja valoa.
Kuva Hämeenkoskelta.

Yölenkki jäi mukavana reissuna mieleen. Tässä valot päälle 
kun ilta alkaa hämärtää. Reissussa vanhalla Spessulla.

Sisätiloissa rullamaassa Spessulla. Hikistä hommaa.

Uinti ja muut

Uinnista ei ole paljon sanottavaa. Hallit olivat joko kiinni tai olin itse vähän nihkeä niihin menemään koska tiedät kyllä miksi. Alkuvuodesta ehdin tehdä muutaman hyvän harjoituksen Tallinnan kylpyläreissulla, ja kesän jälkeen käydä muutaman kerran omassa lähihallissa, mutta vähiin jäivät kilsat tässä lajissa. Uintia jäin todellakin kaipaamaan. Rakas laji minulle. Ekaa kertaa moneen vuoteen ei tullut järjestettyä myöskään uintipitkistä.

Muuta mahtui vuoteen monenlaista. Melontaa, joogaa, voimatreeniä, rapputreeniä, patikointia luontopoluilla ja kävelylenkkejä milloin missäkin. Ja sulistakin muutama tunti. 

Saatiin Mäntsälään rappuset. Kahdetkin. Tässä niistä toiset.

Hääpäiväpatikointi Evolla. Sitä laatuaikaa.

Melonta on vaan niin kivaa. Onneksi mökkireissun ajalle 
osui hyvät kelit ja päästiin vesille yksin ja yhdessä.

Virtuaalimitalit 

Hurahdin virtuaalimitaleihin viime vuonna. Sain Stravan ja Garminin kunniamerkeistä ja haastepalkinnoista paljon iloa ja inspiraatiota. Sain niistä myös koukutuksen ja ylirasitustilan. Tai en ehkä pelkästään niistä, vaan kaikesta yhteensä. Lepopäivät jäivät pitämättä, vaikka keveitä päiviä paljon olikin. Olin aina liikkeessä ja lisäksi syksy oli hyvin kiireinen töissä. Halusin tehdä paljon ja halusin tehdä kaikkea, enkä malttanut levätä. Tunsin miten tossu alkoi painaa, ja keuhkoissa kiristää. Närästys alkoi vaivata. Oli tullut aika himmata menoa. Tai olisi ollut aika himmata, sanotaan näin. Vauhti hidastui, mutta meno jatkui. Tänä päivänä mietin edelleen miten saisin putken poikki. Joku osallistui marrasputkeen, minulla putki kesti koko vuoden ja on päällä edelleen. Alla muutamia esimerkkejä näistä digitaalisista pokaalipysteistä joita olen haalinut...

                         

Summa summarum

Kaikkinensa silti hyvä ja opettavainen vuosi tuo 2020. Silloin kun aikanaan (muutama vuosi sitten) olin tiukalla treeniohjelmalla, haaveilin välillä vapaudesta tehdä juuri niitä treenejä kuin sattuisi aamulla inspiroimaan. Olen nyt oppinut että tiukan treeniohjelman juju on ne siinä olevat lepopäivät ja kevyemmät viikot. Opin että minulla on vielä paljon opittavaa itsestäni ja rajoista joita minun on itselleni asetettava että en innokkuudellani ja uhmakkuudellani väsytä itseäni rikki. 

En harrasta uudenvuoden lupauksia, mutta jos sellaisen olisin tehnyt, olisi se ollut jotain sen suuntaista kuin "lupaan olla osallistumatta joka helkkarin virtuaalihaasteeseen ja pitää lepopäiviä niin treenistä kuin maailman meuhkeesta, ja olla armollinen itselleni myös töissä"

Tälläistä rentoutumiskuvaa piti hakea vähän kauempaa 
historiasta. Ei kuitenkaan kesää 2019 pidemmältä. 
Olkoon se minulle haasteena alkaneelle vuodelle 2021!