NUTS 55 km - tunteiden sekamelskaa

Monta ekaa kertaa. Eka kerta Kuusamossa, eka kerta Rukalla, eka ultramatka, eka näin pitkä polkujuoksu, eka NUTS ja eka totaaliärsyyntyminen reitillä. Lopulta fiilis kuitenkin positiivisen puolella.

Kerron kohta lisää, ensin kuitenkin perinteiseen tapaan kuva kun ollaan jo maalissa, ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa ja poletti kaulaan. Poletti ei kerro matkan pituutta. Minulla se oli 55 km.

Savukoneet ja kaikki. Ihan ku isoissa kisoissa. Ja olihaa nää isommat kuin olin ajatellut.

Lähdettiin ukkokullan kanssa viettämään laatuaikaa Kuusamoon. Mie olen aina halunnut käydä katsomassa Karhunkierrosta, ja tämä eventti tarjosi siihen eturivin paikan. Toni taas on innostunut maastopyöräilystä. Pakattiin siis fillari ja muut tarpeelliset tavarat mukaan ja ajeltiin Rukalle torstaina. Oli varattu muutama lomapäivä, että kun pohjosiin asti ajellaan, niin ehditään vähän jotain katsellakin.

Perjantaina keli oli komea. Viileää, mutta aurinkoista. Toni lähti pitkälle fillarilenkille, ja mie kävelin katsomaan 166 km sarjalaisten starttia Rukakeskukseen. Majoituttiin Heikkalassa, josta on vajaa kilsa "keskustaan". Kävellen puikkaa melkein nopeemmin perille kuin autolla. Toki muutama nousumetri tulee... Startti oli haikeenhuikeeta katsottavaa. Kavereilla on edessä reilu vuorokausi reippailua Karhunkierros eestaas. Oma viisvitonen alkoi tuntumaan naurettavan lyhyeltä matkalta. Kehtaako edes kenellekään sanoa että sellaisen pikkuhölkän kävi heittämässä...

Ilta rauhoituttiin mökillä. Mie aloin siirtää ajatukset seuraavan päivän koitokseen ja pakkailin kamoja kasaan. Punnasin vesipulloja ja pohdin selviänkö vaan litran varastolla vai otanko enemmän. Eka huoltoväli on kuitenkin lähes 32 km. Yritin saada unen alkamaan ajoissa. Yritin.

Lauantaina oli kyyti Oulankaan starttipaikalle varattu Scandicin edestä klo 8:20. Söin aikaisen ja runsaan aamiaisen, keräsin kamat kasaan ja Toni heitti minut bussille. Huom - ei turhia kävelymetrejä jaloille ennen starttia :) Olin ajoissa paikalla ja pääsin ekaan bussiin. Bussejahan oli siis jonossa monta ja ne kuskasivat 55 km sarjalaisia luontokeskukseen josta lähtö tapahtui.

Olin siis myös Oulangassa ajoissa (reilu tunti ennen starttia), sillä bussit lähtivät Rukalta sitä mukaa kun ne täyttyivät. Positiivista: ei vessajonoa. Haaste: paniikki ehtii alkaa kasautumaan. Eräs seurue jonka kanssa päädyin juttusille, oli kauhuissaan kun sanoin että minulla on varusteena kaksi pitkähihaista paitaa, mutta ei takkia. Saivat minut vakuuttuneeksi että kastun sateessa ja jäädyn matkalle. Survoin siis toppatakin juomaliivin sivutaskuun vielä viime metreillä. Alun perin sen oli tarkoitus matkustaa drop bagissa maaliin odottamaan minua.

Eipähän ole hellettä, helle on minulle myrkkyä. Tän kanssa selviän hyvin.

Pro-polkujuoksijat saivat minut hätääntymään, ja pakkaamaan tämän varmuudeksi mukaan. Onneksi se ei paina paljon. 

Oulanka täyttyi juoksijoista ja vessajonot venyivät. Onneksi takapihan puskassa oli tilaa niin miehille kuin naisille.

Vähän ennen starttia Oulangan luontokeskuksessa. 

Tämä kaveri oli myös Oulangassa toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Startti oli kympiltä. Olin (tässä päivän kriittisin ja suurin virhe!!!!) jäänyt suhteellisen kauas startin etureunasta. En todellakaan tajunnut miten paljon meitä oli, kaikki lähdössä samaan aikaan polulle, ja että polku on niin kapea ja hidas tosi pitkään alussa. Ainahan kisoissa on alussa vähän ruuhkaa, mutta tämäpä ei hellittänyt. Ei vaan tullut kohtaa jossa olisi päässyt hitaammista ohi. Jono oli todella pitkä ja se liikkui todella hitaasti. Olin odottanut tätä juoksua tosi kauan ja menohaluja oli ihan hirveesti. Jalkoja melkein pakotti tarpeesta päästä juoksemaan ja pääkoppa oli tosi kovilla. Rauhoittelin itseäni ekat 5 km että matkaa on vielä ja ehdin kyllä juosta. Ruuhkaa oli kuitenkin enemmän tai vähemmän lähes koko matkan. Tästä todella pitkä miinus järjestäjälle! Ja minulle kun en tajunnut ottaa paikkaa lähempää "kuumaa" ryhmää. 

Maisemat olivat mahtavat, se täytyy sanoa. Kuitenkin jos olisin katsomassa vaan maisemia, niin tekisin sen mieluummin pienemmässä porukassa. Ja kun olen juoksemassa, teen sen mieluiten omalla tempolla ja vauhdilla. Jos taas jotain positiivista yrittää kaivaa, niin varmaa oli että reitiltä ei eksy. Ja yksin ei tarvitse tallustaa. Ekalle pätkälle sattui sitten vielä se helkkarin painorajoitettu silta. Ja koska olin hidastellut tämän kävelyporukan "tiimissä", ja järjestäjä päästi vielä 34 km sarjalaiset samalle reitille samaan aikaan, oli meitä jonottamassa sillalle sekä meidän 55 km porukkaa, 34 km porukkaa että joitain 83 km porukasta. Jonoteltiin siinä ehkä noin 15 minuuttia. Olin aivan hermona ja taisin sanoa seuraaville jonossa että tämä oli tasan eka ja vika kerta täällä, tällä ei ole mitään tekemistä kenenkään juoksukunnon kanssa.

Painorajoitettu silta hidasti menoa. Kuva Aapo Laiho.

No, henkisesti vähän helpotti välillä. Oli kohtia jossa pääsi ohittamaan, ja oli nopeampia pätkiä jossa pääsi juoksemaan. Niinä hetkinä tunsin riemua. Oikeesti. Tuntui pakahduttavan hyvältä juosta. Tossu nousi kevyesti ja viileä ilma oli minulle nannaa. Päällä oli juuri sopivasti vaatetta ja vatsa ei valittanut. Täydellistä.

Eka huoltoväli oli tosiaan noin 32 km. Söin matkalla yhden protskupatukan, mehua ja karssua. Karssut oli muuten hyvä valinta. Niistä sai sokeria ja ne maistuivat minulle hyvin. Minulla kun on se vika että energia maistuu yleensä huonosti kisoissa, ja sitten hyytyy jaksaminen jossain kohtaa kun en ole syönyt tarpeeksi. Olin valinnut hedelmä-salmiakki-aakkosia mukaan. Niin ja söin myös muutaman kourallisen suolapähkinöitä.

Huolto 1, Basecamp. Täytin vesivarastot, kulautin mukillisen vettä, nappasin kourallisen sipsejä ja pari banaanipalaa sekä suklaata mukaan. Roskat jätin roskikseen ja jatkoin matkaa. Huolto toimi hyvin, joskin vesipisteellä oli ruuhkaa. Mutta ruuhkaahan oli koko ajan myös radalla.

Seuraava huoltoväli oli 17 km. Tämä väli meni tosi nopeasti ja helposti. Ehkä pääsin jotenkin enemmän omaan vauhtiini, sillä kilsat etenivät ja fiilis kohosi. Jossain marakilsojen kohdalla oli pientä väsymystä jaloissa. Luulen että se oli enemmän päässä kuin jaloissa kuitenkin. Se ajatus että nyt on mara juostu, lähetti signaaleja jalkoihin että nyt kuuluisi olla väsynyt. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja sen tilalle tuli riemu siitä että minähän jaksankin ihan hyvin myös neljänkympin jälkeen. Vaikka maasto on vaativa ja nousua on paljon, mie jaksan ihan hyvin. Toki matkalla oli ollut paljon kävelypätkiä, joten voimia oli siksikin säästynyt.

Huolto 2, Konttainen. Konttainen oli minun reitilläni kohdalla 48 km. Siinä kohdassa voisi ajatella ajatella että maaliin on enää 7 km, sehän on pikkulenkki ja menee leikiten. Olin kuitenkin kuullut että se on juuri reitin vaativin ja rankin pätkä. Lähdin silti positiivisen odottavin mielin kohti maalia. Ja kuten minua oli varoitettu, koko pätkä oli jatkuvaa nousua ja laskua. Eikä mitään loivaa ylämäkeä, vaan todella raastavia nousuja, ja todella haastavia laskuja. Kivikkoa, märkää ja mutaista sellaista. Todellakin sellaista "luulot pois" maastoa. Minusta vaan tuntui että voimat lisääntyivät mitä lähemmäksi maali tuli. Aina kun oli mahdollisuus juosta, juoksin. Suurin osa pätkästä oli kuitenkin sellaista että juokseminen ei ollut mahdollista.

Vajaa pari kilsaa ennen maalia tultiin Rukalle. Tosin väärälle puolelle ;) Eli edessä oli todella tiukkaa nousua Rukan laelle, ja loppulasku kisakeskukseen Scandicin eteen. Oikea polvi vähän kipuili, mutta ei pahasti. Tunsin myös että muutama pikkurakko on varpaisiin noussut. Mutta muuten tunne oli siisti. Kuulin maalista kantautuvat musat ja kuulutukset. Kuulin myös että takanani oli joku. Ajattelin että se on tietty joku minun sarjasta, sitä ei passaa päästää nyt ohi. Juoksin siis kevyesti ja euforiassa maaliin.

Maalissa olin ajalla 9:04:59 ja sijoitus naiset 55 km 129/341. Suolaisen makeaa. Olin toivonut parempaa, pelännyt pahempaa. Heti alussa kävi selväksi että maksimisuoritusta ei ruuhkan takia pysty tekemään. Olin todella tyytyväinen siihen miten kevyeltä juoksu tänään tuntui. Samalla olin todella ärsyyntynyt ruuhkasta johon jouduin. Tunteeni kisan suhteen olivat ja ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Hampaankoloon jäi, se on varma. Mutta jäikö niin paljon että viitsin sitä koskaan kaivella pois. Tunne polulla ruuhkan keskellä oli niin totaalisen tappava, että en tiedä toivunko siitä ihan äkkiä. Olen menossa syksyllä Nuuksioon pitkälle polkumatkalle, ja ajattelin jo että skippaan senkin jos siellä on yhtä järkyttävä ruuhka kuin Nutsilla.

Toni odotti minua maalissa, otti videota, oli laittanut saunan lämpiämään, valmistellut ruokaa, hakenut viiniä ja kannustanut Suomen voittoon lätkässä sillä välin ku mie olin juoksemassa. Olihaa kiva päästä suihkuun, saunaan ja valmiiseen pöytään. Kyllä vaan hyvällä huoltopäälliköllä on suuri vaikutus palautumiseen :)

Sijoitus tällä kertaa N 129/341

Tossut tekivät hyvää työtä - kiitos.

Summa summarum: Tekemällä oppii. Ensi kerralla valitsen lähtöryhmän oikein. Tiedän että minusta on juoksemaan ultramatkoja. Nautin polkujuoksusta todella paljon. Olen liian arka teknisillä pätkillä, eikä jaloissa ja ahterissa ole paras mahdollinen voima ylämäkiin. Mutta tahtoa on. Ja sillä pääsee jo pitkälle. Ruka - ehkä näemme ensi vuonna. Polkujuoksu jatkuu joka tapauksessa.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia vielä Rukalla, ja maanantaina ajellaan takasin etelään.