Pitkiksiä ja pohdintoja

Nyt tuntuu taas että kehitystä ei tapahdu. Vauhti ja kunto junnaavat paikallaan. Aikani asiaa pohdittuani oli syykin ihan selvä. Liian yksipuoleinen harjoittelu. Harjoitusohjelmat ovat jääneet unholaan ja olen lenkkeillyt fiiliksen mukaan. Ohjelmassa ei ole ollut pitkiä lenkkejä, siis yli kympin lenkkejä juurikaan. Toisaalta vauhti on ollut joka lenkillä suht reipasta. Tasaisesti suht reipasta. Ei siis maksimitehoja, mutta ei myöskään rauhallisia peruskestävyyslenkkejä matalalla sykkeellä. Myös lihaskuntotreenit ovat jääneet tekemättä nyt kun kahvakuulatunnit ovat tältä keväältä loppuneet.

Asia konkretisoitui viime keskiviikkona kun tein pitkän lenkin. Minun juoksu-urani pisimmän. Karkasin töistä lounasaikaan ja lähdin kokeilemaan kestävyyteni rajoja. Haaveilin kolmenkympin lenkistä (pisimmät lenkit tähän asti puolikkaan kisat eli 21,1 km).

Lähdin omasta mielestäni rauhallisesti lenkille ja ensimmäiset 10-15 km menivätkin ihan ok. Sitten tulikin se vaikeampi osuus. Jaloissa alkoi painaa ja voimat alkoivat ehtyä, vaikka nappasin energiageeliä ja vettä vahvistukseksi. Kävi selväksi että minusta ei ole sinä päivänä kolmenkympin juoksijaksi. Kahdenkympin kohdalla selvisi, että en tule pääsemään edes 25 km:n. Lopulta matkaa kertyi 22,5 km ja olin sen jälkeen ihan loppu. Pienoinen pettymys valtasi mielen. Surffasin foorumeita ja analysoin lenkkiä ja omia fiiliksiä. Ja tajusin että olin yrittänyt tehdä lenkin ihan liian kovilla tehoilla. Olisi vaan pitänyt malttaa ottaa vielä rauhallisemmin ja unohtaa keskinopeus kokonaan. Keskittyä vain siihen että syke ei nouse liikaa. Oppia Ikä Kaikki.

Nummisten pitkiksen varrelta napattu kuva.

Eilen teinkin sitten hitaan harjoituksen sillä ajatuksella että keskisyke ei saa nousta yli 140. Lähdin heti aamusta lenkille, jätin poppivehkeet kotiin ja hissuttelin 12 kilsan lenkin 136 keskisykkeellä. Aamulenkit ovat olleet minulle aina vaikeita, mutta tällä kertaa lenkki tuntui miellyttävältä. Ja kerrytti minulle kilometrejä alhaisella peruskuntoalueella. Vahvistui ajatus siitä, että kerran viikossa olisi hyvä tehdä pitkä rauhallinen lenkki. Ja muut lenkit sitten niitä reippaampia. Niinhän niissä harjoitusohjelmissakin sanotaan....

Näiden harjoitusten ja pohdiskelujen jälkeen oli aika lueskella kirjallisuutta, kaivaa esiin viimekeväinen Vierumäen harjoitusohjelma ja surffata netissä etsimässä hyviä kuntopiirivideoita. Niitä on muuten Todella paljon! Palautella mieliin perusasioita. Tavoite, suunnitelma, toteutus.

Nyt taas intoa täynnä malttia parantamaan :)