tiistai 1. helmikuuta 2022

Himos winter trail 2022

Lähdettiin tyttöjen kanssa ottamaan revanssi Himoksen talvipoluista. Pari vuotta sitten rämmittiin lumen puutteen takia mutavellissä, mutta tällä kertaa säät olivat suosineet, ja saatiin juosta ihan mahtavilla lumisilla poluilla. 

Yksi maalikuva on tarjolla, pistetään se perinteiden mukaisesti tähän alkuun, ja sitten tarinaa miten reissu meni niinku omasta mielestä.

Tässä tulossa juuri maaliin lauantain päiväpolulta. Kuva Susanna Ruusu


Himos on mukavan lähellä omia nurkkia, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi Himoksen polkutapahtumassa on kyllä ihan parhaat järjestelyt ja hauskimmat vitsit reitin varrella. Kannattaa ehdottomasti käydä joskus tuo tapahtuma kokemassa.

Lähdettiin samalla neljän naisen porukalla reissuun kuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa perjantaille oli valikoitunut enjoy 9 km kisa, ja lauantaintaille challenge 13 km kisamatka. Ajeltiin töiden jälkeen kahdella autolla Himokselle, shopattiin matkalla ilta- ja aamupalatarpeet Jämsästä, haettiin numerolaput kisakeskuksesta, nakattiin kamppeet mökkiin, vaihdettiin vaatteet, haukattiin sämpylät, ja patikoitiin starttiviivalle, joka oli itse asiassa ihan meidän mökin lähistöllä. 

Startti oli jaettu lähtöryhmiin, mikä oli tosi hyvä juttu. Niin koronan, kuin itse juoksemisenkin näkökulmasta. Oikeastaan kaikki kisat voisi porrastaa tällä lailla. Poluille on aika metkasti kivempi lähteä kun ei ole paha ruuhka. Lumisilla poluilla ohittaminen on erityisen vaikeaa. Polku on tamppaantunut mukavasti, mutta polun vieressä lumi upottaa syvästi. Me valitsimme paikan letkan puolivälin tienoilta. Tarkoitus oli juosta, mutta ei kisata ihan kärkipaikoista. 

Reitti lähtee pikitietä pitkin kohti rinteitä ja polkuja. Ensimmäinen kilometri (ainakin) on aika lailla reipasta nousua. Siinä alkutaipaleella on hyvä hakea se oma sopiva vauhtiryhmä, säästyy vaivalta ja ähräämiseltä sitten polulla. 

Polku oli tosiaan upea! Ja erityiskiitos järjestäjälle ja talkooväelle ihan mahtavista ja tunnelmaa nostavista koristeluista matkan varrella. Oli soihtua, joulupukkia, poppia ja hymynaamaa. Ja yhdet jalat pilkottivat myös jyrkän laskun varrella kinoksessa!

No hups! Kaveri on kellahtanu hankeen. Kuva Antti Saarimaa.


Juoksin letkassa omaa reipasta menoa Tiina kannoillani kuten viime kerrallakin :) Meno oli yllättävänkin kevyttä, vaikka työviikon ja automatkan päätteeksi oli tuntunut vähän raskaalta ajatus lumessa tarpomisesta. Tai varsinkaan juoksemisesta. 

Viimeinen pätkä reitillä on jälleen pikitietä, ja nousua löytyy siitäkin osiosta. Maaliin noustaan Himos areenan pihalle. Maalissa saimme levyt suklaata, pähkinävanukasta ja ajan henkeen sopivasti maskit. 

Olin pukenut justiin sopivasti päälle. Kevyesti ja suht ohuesti. Juostessa oli sopivan lämmin. Maalissa vilu tuli kuitenkin nopeasti, ja oli syytä kiirehtiä mökille pesulle ja vaatteita vaihtamaan. 

Maalissa olin ajalla 1:02:53, joka oli parempi kuin viime kerralla, ja oikeutti naisten sarjassa sijaan 13/91. Tuo sijoitus on itse asiassa minulle oikein hyvä. Olen yleensä polkukisoissa loppupäässä parasta kolmannesta, eli reilut kymmenen pykälää normia ylempänä listalla tällä kertaa. Ehkäpä tässä enjoy-sarjassa tosiaan muutkin nauttivat reissusta, ja ottivat kisan vähän tavallista rennommin.

Iltajuoksut juostaan lamput päässä. Tässä odotellaan perjantain starttia.

Ilta meni syödessä ja yö pyöriessä. Ei oikein osannut rauhoittua pitkän päivän jälkeen ja vieraassa petissä. Herätys oli säädetty kasiin, sillä kympiltä oli tarkoitus startata lauaintain päiväkisaan. Aamulla keiteltiin puurot ja kahvit, ja vähän ennen kymppiä lähdettiin jälleen odottelemaan omaa vuoroamme päivän polkuiluun, lauantain challenge-sarjan 13 km juoksuun. 

Keli oli hyvä. Tuulinen ja viileä, mutta poutainen meidän lähdön ja kisan aikana. Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta. Valitsimme lähtökarsinan samoilta hoodeilta kuin illalla, eli kolmos- ja nelosryhmän taitteesta. Taisin jollekin sanoa että ollaan lähtöryhmässä 3,8. 

Jaloissa tuntui ekan nousun aikana pientä jäykkyyttä, mutta yleisesti ottaen juoksu meni ihan ok. Olin itse asiassa yllättynyt, että lopulta vauhti oli tällä pidemmällä reitillä minulla ihan sama kuin iltajuoksussa. Toki tällä kertaa oli juoksuliivi ja omat juomat mukana. En siis pysähtynyt huoltopisteille edes juomaan. Sipsit olisivat kyllä houkutelleet, mutta niitä oli mökillä ostettuna, joten jätin nekin juoksulla ottamatta. 

Loppumatkassa alkoi kyllä jo tuntua raskaalta, täytyy myöntää. Kisat ja kovemmat juoksut ovat olleet vähissä lähiaikoina, ja edellisen illan juoksu ja huonosti nukuttu yö painoivat. Matkahan ei tänäänkään ollut erityisen pitkä, mutta kyllä se vaan harjoituksen puute ja kokonaiskuormitus jotain vaikuttavat. Pinnistin kuitenkin vielä viimeisen nousun maaliin ja sain taas suklaatia palkinnoksi. Tiina ylitti maaliviivan jälleen ihan minun perässä. Maalissa olin ajalla 1:28:53 jolla olin naisten sarjan sijalla 20/90. Jälleen ihan passeli suoritus minulta.

Illasta oppineena ei jääty yhtään seurustelemaan pihalle, vaan suunnattiin mökille suihkuun hetimiten. Heidi ja Heli tulivat vähän meidän perässä, ja kun koko tiimi oli peseytynyt ja vaihtanut puhdasta ylle, niin suunnattiin kisalippuun kuuluvalle lounaalle. Lounas oli muuten oikein erinomainen! Kiitos. 

Matkalla nauratti vielä tässä kohdin. Kuva Tommi Kuronen.


Myöhemmin reitillä alkoi olla vakavampi ilme ja otsa hiessä.
Kuva Nico Peltola


Heidi ja Tiina suuntasivat lounaan jälkeen takaisin kotiin, me jäätiin vielä Helin kanssa asuttamaan Himoksen mökkiä sunnuntaihin asti. Ilta meni mukavasti kuulumisia vaihtaen, jalkoja venytellen, ja pientä purtavaa nauttien. Sunnuntaina siivoiltiin aamulla paikat ja startattiin mekin kotimatkalle.

Summa summarum. Oikein mukava reissu, ehdottomasti voin harkita vielä uudestaankin. Iltapolku on erityisen tunnelmallinen. Ehkä se, ja sitten vähän hiihtoa lauantaille voisi olla seuraavan reissun agenda. Ja olishan Himoksella juoksut jo kesälläkin! :)

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Urheiluvuosi 2021

Laitan nyt vuoden 2021 viimein pakettiin virallisesti, koska tästä on perinne tullut. On vaan jäänyt kirjaamatta aiemmin. 

Ensin lukuja vertailuineen:

2021: Juoksu 1738 km, 189 h/ Pyöräily 2908 km, 125 h/ Uinti 92 km, 31 h/ Hiihto 318 km, 35 h/ Yht. 602 h
2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h
2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h
2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h
2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h
2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h
2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h
2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Viime vuosi oli taas omanlaisensa, kuten vuodet tuppaavat olemaan. Liikunnallisia tunteja kertyi jälleen yli kuusisataa, mutta samantyyppinen alavire vaivasi kuin vuotta aiemminkin. Tehotreenit ovat vaihtuneet pk-lenkkeihin, ja kisoja on kertynyt vuodelle vain muutamia. Toisaalta kokeilin jotain ihan uutta, siitä pisteet mulle.

Juoksu

Juostua tuli poluilla ja teillä jälleen. Korttelimara omilla nurkilla, Nutsia Kuusamossa, ja polkua samoin Paukunharjulla, Tuusulassa ja Strömforsissa. Juoksin ilosta ja halusta, ja juoksin osin myös virtuaalimitalien perässä. Kävelin myös paljon, ja keräsin askelia. Elokuussa julistin askel-streak-putken päättyneeksi omalta osaltani kun olin kerännyt vähintään 9250 askelta 600 päivää peräkkäin. 



Pyöräily

Pyöräilyä ei tullut ihan kolmea tonnia, mutta ei nyt paljon jäänytkään. Perinteinen 12 h fillarointi Mäntyharjulla kuului taas ohjelmaan, samoin muutama mahtava erikoislenkki, mm. pyöräily työviikon päätteeksi Mäntsälästä Kotkaan, ja seuraavana päivänä takaisin. Se reissu sai minut hyvälle tuulelle. Joskin myös ahterin ruvelle. Sijoitin tällä kaudella pyöräilylippikseen, jota pidin etukäteen vähän hassuna keksintönä, mutta joka osoittautui ihan näppäräksi tekeleeksi. 



Uinti

Hallit ovat olleet osin kiinni korona-aikana, ja minä olen huono uimaan järvissä ja muissa luonnonvesissä. Märkkäri on saanut pölyttyä kaapissa. Paitsi kun Anneli alkoi houkutella minua mukaan swimruniin, niin oli pakko kaivaa puku esiin ja testata mahtuuko se edes päälle. Uintia olen totisesti viime vuonna kaivannut. Käytin sitten hyväkseni niitä mahdollisuuksia joita siihen avautui, ja tein mm. Vierumäen ja Vuokatin reissuilla vähän reippaammin kilsoja tässä lajissa kertaheitolla.



Hiihto

Hiihtoa sentään pääsi vähän tekemään viime kaudella. Siitäkin tykkään kovasti. Pertsasta nimenomaan. Pitkän tähtäimen suunnitelmisssa on opetella joskus myös luistelutyyli, mutta se on sitten joskus. Onpahan mitä odottaa. Vuokatissa pääsin vähän suksille viime joulukuussa, ja tietysti tammi-helmikuulla kertyi kilometrejä Mäntsälässäkin, kun kerran lunta saatiin.



Kaikkea muuta

Tosiaan se uusi lajikokeilu kaudella 2021 oli swimrun. Olihan se säätöä, kun vedettiin settiä tavis märkkäreillä. Onneksi keli oli viileä, että ei ihan paahduttu rusinaksi. Täytynee pohtia tämän lajin jatkoa. Jos haluaa sitä lisää, kannattanee sijoittaa swimrun-pukuun. 




Lisäksi oli tietty melontaa, joogaa, kävelyä, patikointia ja voimaa.

Mitä opin liikunnan suhteen vuonna 2021? 
Opin että ihan jokaisen virtuaalihaasteeseen ei voi, eikä kannata osallistua. 

Missä haluan kehittyä? 
Voimaa, notkeutta, kehonhallintaa. Näitä lisää.

Mitä tavoittelen tulevalla kaudella?
Haluan ymmärtää että usein vähemmän on enemmän, ja haluan varmistaa että liikunnassa pysyy ilo vahvasti mukana. Tavoittelen inspiraationpurskahduksia liikunnan(kin) saralla.