Avovesiuintia Kuusijärvellä

Minä olen entinen kilpauimari. Osaan siis uida. Tosi hyvin. Altaassa. Olen myös asunut lapsuuteni meren äärellä Kotkassa ja mökkeilen meren rannassa edelleen joka kesä. Minä myös pelkään avovedessä uintia. Pelkään sitä mitä en näe, ja sitä minkä näen vain vaivoin veden läpi. Pelkään jotain mikä ei ole järjellä selitettävissä. Vedenalaisia ruumiita, vaijereita, kiviä, poijuja, laiturinalusia jne. you name it. Ja olen kylmänarka. Kylmänarkuus ei toimi kovin hyvin Suomessa, ei ainakaan meren äärellä.

Haluaisin uskaltaa uida meressä ja järvessä. Siis avovedessä. Olin ajatellut että rohkaisen mieleni ja ylitän itseni sitten vuoden päästä kesällä. Tämän vuoden kerään vielä rohkeutta. Asioita, varsinkin pelottavia, on niin lohdullista siirtää vuoden päähän.

Vaan yksi asia johti toiseen ja eilen uin 45 min. neljätoista asteisessa järvivedessä ja nautin siitä. Siis alun paniikin jälkeen. Hyvä minä! Tsemppihali mulle! Se asia joka johti toiseen, oli kansalaisopiston triathlonkurssi, jolta olin ajatellut saavani vinkkejä pyöräilyyn. Siis jos rikon jalkani juoksemallla niin voin pyöräillä ihan tosi kovaa... Vaan triathloniin kuuluu myös uinti, ja tällä kurssilla se osuus suoritettiin Vantaan Kuusijärvellä. Ei mulla ole märkäpukua - yritin. Ei auttanut, se järjestyi. Kaverilla oli varaston perukoilla justiin minun mitoilla oleva (yli 20 v) märkäpuku jonka sain ystävällisesti lainaan, kiitos Tero L. Puku lämmitti mukavasti ja antoi minulle mahdollisuuden kokeilla sitä mitä minun piti uskaltaa vasta vuoden päästä.

Harjoituksiin kuului poijun kiertämisen optimointia. Kaksi tyyliä oli treenissä. Toinen käsi vetää, tai kiertoliikkeellä ympäri. Triathlonistit tietävät mitä tarkoitan. Harjoittelimme myös suunnistamista, ohittamista, porukassa räpiköintiä ja krokotiilimaista kurkkausta niin että silmät vain vaivoin nousevat pinnan yläpuolelle tarkistamaan suunnan. No joo, ihan krokotiililtä ei meno tuntunut, eikä muuten delfiiniltäkään,  mutta ihan mahdottoman suuri onni on minulle henkilökohtaisesti se itseni ylittäminen jonka eilen tein. Kiitos Jarmo ja Mäntsälän kansalaisopisto :)

Kuusijärvi on muuten hieno paikka kahviloineen, saunoineen, hiekkarantoineen, laitureineen ja leikkipuistoineen. Minulla oli mukana 4 v ja 7 v tytöt jotka olivat ihan liekeissä maisemista, rannasta - ja retkieväistä tietty. Äidin oli helppo käydä uintireissulla, kun panikointia aiheutti vain musta vesi. Lapset olivat valvovan silmän alla näköpiirissä koko ajan. Ja keksivät tekemistä tunniksi helposti.