sunnuntai 26. toukokuuta 2019

NUTS 55 km - tunteiden sekamelskaa

Monta ekaa kertaa. Eka kerta Kuusamossa, eka kerta Rukalla, eka ultramatka, eka näin pitkä polkujuoksu, eka NUTS ja eka totaaliärsyyntyminen reitillä. Lopulta fiilis kuitenkin positiivisen puolella.

Kerron kohta lisää, ensin kuitenkin perinteiseen tapaan kuva kun ollaan jo maalissa, ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa ja poletti kaulaan. Poletti ei kerro matkan pituutta. Minulla se oli 55 km.

Savukoneet ja kaikki. Ihan ku isoissa kisoissa. Ja olihaa nää isommat kuin olin ajatellut.


Lähdettiin ukkokullan kanssa viettämään laatuaikaa Kuusamoon. Mie olen aina halunnut käydä katsomassa Karhunkierrosta, ja tämä eventti tarjosi siihen eturivin paikan. Toni taas on innostunut maastopyöräilystä. Pakattiin siis fillari ja muut tarpeelliset tavarat mukaan ja ajeltiin Rukalle torstaina. Oli varattu muutama lomapäivä, että kun pohjosiin asti ajellaan, niin ehditään vähän jotain katsellakin.

Perjantaina keli oli komea. Viileää, mutta aurinkoista. Toni lähti pitkälle fillarilenkille, ja mie kävelin katsomaan 166 km sarjalaisten starttia Rukakeskukseen. Majoituttiin Heikkalassa, josta on vajaa kilsa "keskustaan". Kävellen puikkaa melkein nopeemmin perille kuin autolla. Toki muutama nousumetri tulee... Startti oli haikeenhuikeeta katsottavaa. Kavereilla on edessä reilu vuorokausi reippailua Karhunkierros eestaas. Oma viisvitonen alkoi tuntumaan naurettavan lyhyeltä matkalta. Kehtaako edes kenellekään sanoa että sellaisen pikkuhölkän kävi heittämässä...

Ilta rauhoituttiin mökillä. Mie aloin siirtää ajatukset seuraavan päivän koitokseen ja pakkailin kamoja kasaan. Punnasin vesipulloja ja pohdin selviänkö vaan litran varastolla vai otanko enemmän. Eka huoltoväli on kuitenkin lähes 32 km. Yritin saada unen alkamaan ajoissa. Yritin.

Lauantaina oli kyyti Oulankaan starttipaikalle varattu Scandicin edestä klo 8:20. Söin aikaisen ja runsaan aamiaisen, keräsin kamat kasaan ja Toni heitti minut bussille. Huom - ei turhia kävelymetrejä jaloille ennen starttia :) Olin ajoissa paikalla ja pääsin ekaan bussiin. Bussejahan oli siis jonossa monta ja ne kuskasivat 55 km sarjalaisia luontokeskukseen josta lähtö tapahtui.

Olin siis myös Oulangassa ajoissa (reilu tunti ennen starttia), sillä bussit lähtivät Rukalta sitä mukaa kun ne täyttyivät. Positiivista: ei vessajonoa. Haaste: paniikki ehtii alkaa kasautumaan. Eräs seurue jonka kanssa päädyin juttusille, oli kauhuissaan kun sanoin että minulla on varusteena kaksi pitkähihaista paitaa, mutta ei takkia. Saivat minut vakuuttuneeksi että kastun sateessa ja jäädyn matkalle. Survoin siis toppatakin juomaliivin sivutaskuun vielä viime metreillä. Alun perin sen oli tarkoitus matkustaa drop bagissa maaliin odottamaan minua.


Eipähän ole hellettä, helle on minulle myrkkyä. Tän kanssa selviän hyvin.

Pro-polkujuoksijat saivat minut hätääntymään, ja pakkaamaan tämän varmuudeksi mukaan. Onneksi se ei paina paljon. 

Oulanka täyttyi juoksijoista ja vessajonot venyivät. Onneksi takapihan puskassa oli tilaa niin miehille kuin naisille.

Vähän ennen starttia Oulangan luontokeskuksessa. 

Tämä kaveri oli myös Oulangassa toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Startti oli kympiltä. Olin (tässä päivän kriittisin ja suurin virhe!!!!) jäänyt suhteellisen kauas startin etureunasta. En todellakaan tajunnut miten paljon meitä oli, kaikki lähdössä samaan aikaan polulle, ja että polku on niin kapea ja hidas tosi pitkään alussa. Ainahan kisoissa on alussa vähän ruuhkaa, mutta tämäpä ei hellittänyt. Ei vaan tullut kohtaa jossa olisi päässyt hitaammista ohi. Jono oli todella pitkä ja se liikkui todella hitaasti. Olin odottanut tätä juoksua tosi kauan ja menohaluja oli ihan hirveesti. Jalkoja melkein pakotti tarpeesta päästä juoksemaan ja pääkoppa oli tosi kovilla. Rauhoittelin itseäni ekat 5 km että matkaa on vielä ja ehdin kyllä juosta. Ruuhkaa oli kuitenkin enemmän tai vähemmän lähes koko matkan. Tästä todella pitkä miinus järjestäjälle! Ja minulle kun en tajunnut ottaa paikkaa lähempää "kuumaa" ryhmää. 

Maisemat olivat mahtavat, se täytyy sanoa. Kuitenkin jos olisin katsomassa vaan maisemia, niin tekisin sen mieluummin pienemmässä porukassa. Ja kun olen juoksemassa, teen sen mieluiten omalla tempolla ja vauhdilla. Jos taas jotain positiivista yrittää kaivaa, niin varmaa oli että reitiltä ei eksy. Ja yksin ei tarvitse tallustaa. Ekalle pätkälle sattui sitten vielä se helkkarin painorajoitettu silta. Ja koska olin hidastellut tämän kävelyporukan "tiimissä", ja järjestäjä päästi vielä 34 km sarjalaiset samalle reitille samaan aikaan, oli meitä jonottamassa sillalle sekä meidän 55 km porukkaa, 34 km porukkaa että joitain 83 km porukasta. Jonoteltiin siinä ehkä noin 15 minuuttia. Olin aivan hermona ja taisin sanoa seuraaville jonossa että tämä oli tasan eka ja vika kerta täällä, tällä ei ole mitään tekemistä kenenkään juoksukunnon kanssa.

Painorajoitettu silta hidasti menoa. Kuva Aapo Laiho.


No, henkisesti vähän helpotti välillä. Oli kohtia jossa pääsi ohittamaan, ja oli nopeampia pätkiä jossa pääsi juoksemaan. Niinä hetkinä tunsin riemua. Oikeesti. Tuntui pakahduttavan hyvältä juosta. Tossu nousi kevyesti ja viileä ilma oli minulle nannaa. Päällä oli juuri sopivasti vaatetta ja vatsa ei valittanut. Täydellistä.

Eka huoltoväli oli tosiaan noin 32 km. Söin matkalla yhden protskupatukan, mehua ja karssua. Karssut oli muuten hyvä valinta. Niistä sai sokeria ja ne maistuivat minulle hyvin. Minulla kun on se vika että energia maistuu yleensä huonosti kisoissa, ja sitten hyytyy jaksaminen jossain kohtaa kun en ole syönyt tarpeeksi. Olin valinnut hedelmä-salmiakki-aakkosia mukaan. Niin ja söin myös muutaman kourallisen suolapähkinöitä.

Huolto 1, Basecamp. Täytin vesivarastot, kulautin mukillisen vettä, nappasin kourallisen sipsejä ja pari banaanipalaa sekä suklaata mukaan. Roskat jätin roskikseen ja jatkoin matkaa. Huolto toimi hyvin, joskin vesipisteellä oli ruuhkaa. Mutta ruuhkaahan oli koko ajan myös radalla.

Seuraava huoltoväli oli 17 km. Tämä väli meni tosi nopeasti ja helposti. Ehkä pääsin jotenkin enemmän omaan vauhtiini, sillä kilsat etenivät ja fiilis kohosi. Jossain marakilsojen kohdalla oli pientä väsymystä jaloissa. Luulen että se oli enemmän päässä kuin jaloissa kuitenkin. Se ajatus että nyt on mara juostu, lähetti signaaleja jalkoihin että nyt kuuluisi olla väsynyt. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja sen tilalle tuli riemu siitä että minähän jaksankin ihan hyvin myös neljänkympin jälkeen. Vaikka maasto on vaativa ja nousua on paljon, mie jaksan ihan hyvin. Toki matkalla oli ollut paljon kävelypätkiä, joten voimia oli siksikin säästynyt.

Huolto 2, Konttainen. Konttainen oli minun reitilläni kohdalla 48 km. Siinä kohdassa voisi ajatella ajatella että maaliin on enää 7 km, sehän on pikkulenkki ja menee leikiten. Olin kuitenkin kuullut että se on juuri reitin vaativin ja rankin pätkä. Lähdin silti positiivisen odottavin mielin kohti maalia. Ja kuten minua oli varoitettu, koko pätkä oli jatkuvaa nousua ja laskua. Eikä mitään loivaa ylämäkeä, vaan todella raastavia nousuja, ja todella haastavia laskuja. Kivikkoa, märkää ja mutaista sellaista. Todellakin sellaista "luulot pois" maastoa. Minusta vaan tuntui että voimat lisääntyivät mitä lähemmäksi maali tuli. Aina kun oli mahdollisuus juosta, juoksin. Suurin osa pätkästä oli kuitenkin sellaista että juokseminen ei ollut mahdollista.

Vajaa pari kilsaa ennen maalia tultiin Rukalle. Tosin väärälle puolelle ;) Eli edessä oli todella tiukkaa nousua Rukan laelle, ja loppulasku kisakeskukseen Scandicin eteen. Oikea polvi vähän kipuili, mutta ei pahasti. Tunsin myös että muutama pikkurakko on varpaisiin noussut. Mutta muuten tunne oli siisti. Kuulin maalista kantautuvat musat ja kuulutukset. Kuulin myös että takanani oli joku. Ajattelin että se on tietty joku minun sarjasta, sitä ei passaa päästää nyt ohi. Juoksin siis kevyesti ja euforiassa maaliin.

Maalissa olin ajalla 9:04:59 ja sijoitus naiset 55 km 129/341. Suolaisen makeaa. Olin toivonut parempaa, pelännyt pahempaa. Heti alussa kävi selväksi että maksimisuoritusta ei ruuhkan takia pysty tekemään. Olin todella tyytyväinen siihen miten kevyeltä juoksu tänään tuntui. Samalla olin todella ärsyyntynyt ruuhkasta johon jouduin. Tunteeni kisan suhteen olivat ja ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Hampaankoloon jäi, se on varma. Mutta jäikö niin paljon että viitsin sitä koskaan kaivella pois. Tunne polulla ruuhkan keskellä oli niin totaalisen tappava, että en tiedä toivunko siitä ihan äkkiä. Olen menossa syksyllä Nuuksioon pitkälle polkumatkalle, ja ajattelin jo että skippaan senkin jos siellä on yhtä järkyttävä ruuhka kuin Nutsilla.

Toni odotti minua maalissa, otti videota, oli laittanut saunan lämpiämään, valmistellut ruokaa, hakenut viiniä ja kannustanut Suomen voittoon lätkässä sillä välin ku mie olin juoksemassa. Olihaa kiva päästä suihkuun, saunaan ja valmiiseen pöytään. Kyllä vaan hyvällä huoltopäälliköllä on suuri vaikutus palautumiseen :)



Sijoitus tällä kertaa N 129/341

Tossut tekivät hyvää työtä - kiitos.

Summa summarum: Tekemällä oppii. Ensi kerralla valitsen lähtöryhmän oikein. Tiedän että minusta on juoksemaan ultramatkoja. Nautin polkujuoksusta todella paljon. Olen liian arka teknisillä pätkillä, eikä jaloissa ja ahterissa ole paras mahdollinen voima ylämäkiin. Mutta tahtoa on. Ja sillä pääsee jo pitkälle. Ruka - ehkä näemme ensi vuonna. Polkujuoksu jatkuu joka tapauksessa.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia vielä Rukalla, ja maanantaina ajellaan takasin etelään.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Puhti-testi ennen varsinaista kisakautta

Mikä se varsinainen kisakausi nyt sitten tänä vuonna on kun samanlaista "race of the year"-tapahtumaa ei tälle vuodelle ole kuin muutamana aiempana vuotena jolloin kauden pääkisa on ehdoitta ollut tri-täysimatka. Kalenterissa on kyllä pitkiä polkuja ja pitkää fillaria, mutta tri-rintamalla on lukittuna vasta Lahden IM puolimatka. Mutta siis, ehkä kisakausi kuitenkin on minun kohdallani jotain toukokuun ja lokakuun välistä aikaa eli juurikin pyörähtänyt käyntiin. Ja onhan se Nuts 55 km ihan kohta... kääk! Sitä varten on keventely meneillään. Tänään niissä merkeissä Lahden Lanu-puistossa pikkuisella vitosen hölkällä (sisälsi valokuvaustuokioita)




Tänä keväänä, oikeastaan jo noin kolme kuukautta, olen tehnyt eräänlaista ihmiskoetta. Minä, lihansyöjä ja maitotuotteiden suurkuluttaja, olen vähentänyt radikaalisti punaisen lihan syöntiä ja minimoinut myös maitotuotteiden kulutuksen. Mielessä tämä testaus on ollut jo pitkään, mutta ajattelin sen olevan minulle tekemätön paikka. Innoituksen testiiin sain eräästä Lauri Markkasen haastattelusta....pitkä tarina, en avaa sitä nyt tässä.

Syön edelleen kanaa, ja entistä enemmän kalaa. Leivänpäällysjuuston vaihdoin kalkkunaleikkeeseen ja sokerijogurtin kiisseleihin ja kaura- sekä soijajogurttiin. Kaurajäätelöäkin olen testannut. Kahvin sekaan lorautan iKaffea aina kun sitä on saatavilla. En tee tästä liian vaikeaa ja sitovaa, kyläreissuilla ja tilanteissa joissa tarjolla on maitotuotteita ja punaista lihaa - syön maitotuotteita ja punaista lihaa. Mutta siis määrät ovat tippuneet paljon. Perimmäinen motivaattorini on uteliaisuus josko tuo vaikuttaa olotilaan ja vireystasoon, taikka on vaikuttamatta. Ja sitten on tietysti se ilmastonmuutos jota pitäisi ehkäistä.

Olen yllättynyt miten helppoa ruokavalion muokkaaminen on ollut. Sitä ei tarvinutkaan tehdä väkisin. On ollut mukavaa vaihtelua syödä uusia makuja, ja alun perin parin viikon mittaiseksi suunniteltu kokeilujakso on venähtänyt siis nyt jo kolmeksi kuukaudeksi.

Onko se sitten muuttanut mitään? Olo on hyvä ja virkeä. Tämä saattaa selittyä myös keväällä ja auringonvalon lisääntymisellä. Vatsa toimii todella hyvin. Vatsan kanssa minulla on pitkä historia haastavaa yhteiseloa, joten tämä on tervetullut asia. Toki myös huonon hiilarin (karkit ja valkoinen jauho) vähentäminen ja marjojen lisääminen ruokavalioon on tuottanut saman tuloksen. Paino on ennallaan, keikkuu siinä oman mukavuusalueen rajalla. Juoksu olisi kevyempää jos olisi muutama kilo vähemmän kannettavaa. Toisaalta ihan ruipeloksi en rupea. Uusi ruokavalio ei ole vaikuttanut siis kiloihin, joskin sisuskaluissa tuntuu ehkä jotenkin "puhtaammalta". Sanovat että iho alkaisi voida paremmin ja muuttuisi kuulaammaksi. No, minun teini sanoi tässä eräänä päivänä minulle että näytän 15 vuotiaalta! (olen 45 vuotias). Tosin sekin liittyi ilmeisesti ostamaani uuteen takkiin enemmän kuin ihoni kuulauteen... :) Ei näistä voi vielä kovin tieteellisiä johtopäätöksiä vetää.

Sitten tein hieman kaupallista yhteistyötä ja tilasin liikkujan testipaketin osoitteesta Puhti.fi Heillä on tarjolla tosi kattava paketti testejä joihin pääsee ilman lähetettä. Verikoe 12 tunnin paastolla. ...ai kauhia että se on kova paikka tämmöselle urheilijalle jolla on koko ajan nälkä. Mut mie selvisin.

Testitulokset tulivat jo seuraavana päivänä. Sain ilmotuksen tekstarilla, ja linkin omapuhti-sivuille. Salasana tuli vielä tekstarilla kirjautumisvaiheessa. Melko helppoa.

Ja sitten tuloksiin...

Ehkä eniten kiinnosti Hb ja ferritiini. Hb on minulla ollut aina ihan ok tasoa, joskus jopa tosi korkea. Ferritiinitaso sen sijaan on vaihdellut ja ollut alempi kuin suositus (paljon urheilevalle naiselle). Arvo on vaihdellut välillä 30-66 kun suositus olisi vähintään sata. Tästä blogissani juttua viime joulukuulta "Ferritiini ja D-vitamiini"

Olen syönyt nyt aika lailla viisi kuukautta rautavalmistetta nimeltään Ferrodan 100 mg. Sopinut minun vatsalle suht ok. Jos otan valmistetta ihan joka päivä, saan kyllä vatsani löysälle, mutta jos pidän pari välipäivää viikossa niin homma toimii. Ilmeisesti jotain on myös imeytynyt, sillä ferritiini oli tällä kertaa 65,8 kun se joulukuussa oli 37,7. Hb oli normitasollani eli 135. Magnesiumia syön myös päivittäin 150 mg - imeytyi sitten tai ei - mutta sen arvo näyttäisi olevan hienosti viitearvojen sisällä.


Toinen arvo jota mittautin viime joulukuussa oli D-vitamiini. Sekin lähinnä mielenkiinnosta koska siitä on ollut paljon julkisuudessa väittelyä. Tai lähinnä väittelyä on ollut siitä, mikä on sopiva päiväannos. Minä muistan melkein joka päivä ottaa myös tämän pillerin, ja minun pillerissä on potkua 50 mikrog (Eviran suositus taitaa olla 10 mikrog/vrk). Tuolla moninkertaisella määrällä olen päässyt viitearvoihin. Eli kääntäen, luultavasti syömällä suositusten mukaisesti, jäisin alle viitearvojen. Samassa paketissa tuli myös B12-vitamiini testattua, ja sekin näyttäisi olevan ok.


Puhti-paketti oli tosiaan hyvin kattava, joskin myös suppeampia paketteja eri tarpeisiin on tilattavissa. Tässä paketissa mukana olleen kolesteroliarvon haluaisin tässä vielä jakaa. Se on nimittäin arvo, jonka uskon muuttuneen tämän ruokavaliokokeilun myötä.

Vaikka olen aina syönyt suht terveellistä kotiruokaa, olen syönyt rasvaista ruokaa ja paljon punaista lihaa, sekä kovia rasvoja (erityisesti maitotuotteista). Lisäksi sukurasitteena on hieman kohonnutta kolesterolia. Myös minulla on arvot olleet koholla, yli suositusten. Toki kuitenkin niin, että hyvän kolesterolin määrä on ollut suht korkea. Mutta kumminkin yhteismäärä yli viisi ja kohoamaan päin. Vuonna 2015 arvo oli 5,5 - vuonna 2017 arvo oli 5,6 ja samana vuonna loppuvuodesta 5,7. Tällä kertaa kokonaiskolesteroli oli 4,6 ja tiputus oli kokonaan huonon kolesterolin vähentymisestä johtuvaa.


Nämä edellä mainitut arvot olivat siis kohdillaan ja paranemaan päin. Oliko sitten jotain mistä tulisi olla huolissaan? En ole huolissani, mutta seuraan tilannetta seuraavien arvojen kohdalla:

- hemoglobiinin konsentraatio alle viitearvon (ei omaa teoriaa eikä google-diagnoosia)
- lymfosyytit yli viitearvon eli valkosolujen määrä koholla (edellisen päivän reippailut? 10 km hölkkä, 1 km uinti ja reilun tunnin reippaat pihatyöt - normityöpäivän lisäksi)
- Glomerulussuodosnopeus eli munuaisarvo (edellisen päivän reippailut? Nestevajaus?)


Summa summarum: mielenkiintoiset ihmiskokeet mulla meneillään ja tosi kattavat tulokset sain taas datanomi-keräilykansiooni. Puhdin kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä ja tulokset tulivat todella nopeasti. Tällaiselle hätäiselle se on tärkeä ominaisuus. Odotan kesää ja tulevia koitoksia innolla. Jatkan vielä tämän uuden ruokavalion kanssa. Syön edelleen lisärautaa. Ja syön myös "liikaa" D-vitamiinia, sori Evira. Sometan jatkossakin kisarapsat ja testaan veriarvot varmasti uudelleen ensi syksynä taikka loppuvuodesta. Pidän hauskaa treeneissä. Muistan huolehtia että elämän kokonaiskuormitus pysyy sopivissa rajoissa. Viihdyn työssäni. Otan välillä lasillisen viiniä. Nautin hetkistä perheen parissa.

Mitäs sulla on suunnitelmissa?