sunnuntai 29. elokuuta 2021

Putki poikki - Streak#600 askeltavoitepäivä tuli täyteen

Kuusisataa päivää sitten keksin aloittaa askeltavoiteputken keräämisen. Ranteessa killuva Garmin kertoi minulle, että askeltavoitteeni on 9250 askelta päivässä. Siihen määrään tarvitaan toimistotyöläiseltä aika paljon arkiliikuntaa, tai vaihtoehtoisesti noin 6 km kävelylenkki tai 8 km juoksulenkki töiden jälkeen. 

Päivät kuluivat ja putki piteni. Ensin ajattelin lopettaa 30 päivän kohdalla, sitten 60 päivän, sitten 100 päivän ja sadan kohdalla pohdin että lopetan kun vuosi on täynnä. Koska vuosipäivänä homma tuotti minulle vieläkin jollain kummalla tavalla iloa, jatkoin putkea eteenpäin. 

Kaikki päivät eivät tulleet helposti. Oli päiviä jolloin ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki tai oli pitkiä päiviä muiden harrastusten parissa, tai oli vaan pitkiä ja raskaita työpäiviä tai viikkoja. Pääsin putkessa kohdalle 585 siten, että askeleet tuottivat aina iloa, vaikkakin muutamana päivänä pyörittelin itselleni silmiäni ja naureskelin että tässä ei ole mitään järkeä. Liikun joka tapauksessa tosi paljon, joten en erityisesti tarvitse joka päivä askeleita ylläpitääkseni tai parantaakseni kuntoani. En siis ollut valmis lopettamaan vaikka hommasta välillä järki puuttuikin.

Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen tullut valmiiksi. Päätöksen sinetöi eräs uimahallireissu Orimattilaan lasten kanssa. Pääsimme reissuun vasta töiden jälkeen alkuillasta. Mäntsälässä satoi vettä kaatamalla ja sadetta oli luvattu koko illaksi. Lapset intoilivat uimisesta, ja minäkin odotin sitä kovasti. Oli selvää, että kotona oltaisiin vasta puoli ysin aikaan. Etätyöpäivänä askeleita ei ollut kertynyt kuin muutama sata. Luovutanko putken kanssa? En luovuta. Tietenkään en luovuta. Näin jo sieluni silmin itseni tarpomassa sadetakki päällä kutosen lenkkiä iltaysin ja kympin välillä pitkin Mäntsälän pimeneviä katuja.

Orimattilassa ei satanut vettä. Keli oli itse asiassa ihan ok. Keskeytin siis oman uintini jo aiemmin kuin halusin, sovin lasten kanssa tunnin päähän treffit autolle, ja painuin hallin viereiselle pururadalle lenkille. 

Joo, sain päivän askeleet täyteen. Tavoite saavutettu. Mutta se ei ollut kivaa. Ei sillä lailla kuin haluan että lenkit ovat. Olisi ollut kivempi uida lasten kanssa pidempään, pukeutua rauhassa ja julistaa päivän työt tehdyksi. Vastaavia päiviä tuli seuraavan viikon aikana muutama lisää. Päivän tekemiset piti suunnitella sillä ajatuksella että askeleet tulee kerättyä. 

Ymmärsin että nyt on tullut aika päättää tämä hupi, koska se ei ole enää hupia vaan taakka. Toki päätin myös että kerään 600 päivää täyteen - enhää mie mitään muuta voi paketoida ku pyöreen luvun. Ja Garminin virtuaalipokaaleita kertyisi samalla kymmenen kappaletta :) Ja juu, vielä jäi varaa muutaman kerran tuo pokaali napata, sillä niitä voi saada maksimissaan 250 kertaa.




Tämä haaste on tosiaan siitä pirullinen, että se ei anna armoa yhtenäkään päivänä. Vaikka viikon, kuukauden, tai vuoden päivittäinen askel keskiarvo on reilusti yli päivätavoitteen, putki katkeaa jos yhtenäkin päivänä unohtuu tai jää muusta syystä askeleet ottamatta. Olen itse asiassa muistanut pääsääntöisesti superhyvin kerätä askeleet joka päivä. Ainoastaan tässä ihan viime metreillä, juurikin toissapäivänä, meinasi käydä köpelösti. Tajusin yhdeltätoista illalla että askeleita puuttuu noin puolitoista tuhatta ja kello käy kohti vuorokauden vaihdetta. Siinähän ei auttanut muu kuin vetäistä ulkotamineet niskaan ja painua pihalle lompsimaan vajaan parin kilsan lenkki. Ehdin toki, mutta olishaa se ollut mukavampi löhötä siinä sohvalla kun iltapalakin oli jo syöty ja kotiverkkarit vedetty jalkaan. Hampaiden pesua olin suunnitellut siihen kohtaan, en lenkkiä.

Minun kohdalla viimeisen vuoden päiväkeskiarvo on 13 711 askelta päivässä. Toki jos tekisin sellaista työtä jossa ollaan jalkojen päällä paljon, tai harrastaisin "vaan" juoksemista, niin askeleita tulisi helposti paljon enemmänkin.



Samaan aikaan askeltavoitteiden kanssa olen keräillyt virtuaalipokaaleita niin Garminista kuin Stravasta. Ja useasta eri lajista ja useita erilaisia. Juoksusta, kävelystä, pyöräilystä, uinnista, joogasta ja voimaharjoittelusta. Ainakin. Ehkä kerään niitä edelleen, ehkä en. Mutta päivittäinen askeltavoitekeräys saa nyt loppua. Jos joskus päätän tuota ennätystä parantaa, niin eihän se vaadi kuin kuusisataayksi päivää työtä :)


maanantai 16. elokuuta 2021

Strömfors swimrun - uintijuoksun ensikertalainen asialla

Taustaa:

Tulin vedetyksi mukaan swimrun-maailmaan vähän puolivahingossa ja yllättäen. En ole ihan noviisi mitä tulee tämän lajin osa-alueisiin, sillä olen harrastanut ja treenaillut triathlonia useamman vuoden, ja sen tiimoilta kisannut kymmenen kertaa eri mittaisilla radoilla. Avovesiuinti on siis tuttua. Tuttua on myös polkujuoksu, jota olen päässyt tekemään niin kisoissa kuin omilla lenkeillä. Mutta uinti kengät jalassa ja juoksu märkkärin kanssa (pidemälle kuin rannasta fillarille) on jäänyt aiemmin kokeilematta. 

Olen useasti tätä lajia ja sen testaamista pohtinut. Olen oikeastaan tavallaan haaveillut että uskaltaisin joskus kokeilla. Syy miksi en ole niin tehnyt, on sama kuin miksi triathlon meinasi jäädä minulle vain unelmaksi. Kammoksun avovettä. Tai en niinkään vettä. Olen uinut kilpaa joskus muinoin, eli uinti menee ihan ok. Pelkään sitä mitä näen ja en näe avovedessä. Pelkään kiviä ja kasveja ja mitä vaan mihin saattaisi vedessä osua. En pelkää että satutan itseni. Pelkään sitä tilannetta kun veden tummista uumenista eteeni pölähtää kivi tai käteni osuu vedenalaiseen kasviin jota en osannut odottaa. Tällä pelolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on kuitenkin rajoittanut tekemisiäni jonkin verrankin. 

Reilu viikko sitten törmäsin ystävääni Anneliin (joka ei pelkää mitään ja innostuu kaikenlaisesta urheilusta, ja on muuten tosi kova aika monessa lajissa) rautakauppareissulla. Anneli oli itse päätynyt swimrun piireihin viikkoa aiemmin ja alkoi houkutella minua mukaan. Ensipaniikkireaktion jälkeen ajattelin, että jos ei nyt, niin ei koskaan! Siitä se sitten lähti, ja testitapahtumaksi valikoitui Loviisassa järjestetty Strömfors swimrun. 


Harjoittelu:

Anneli kävi kokeilemassa edellisenä viikonloppuna yhden swimrun sprintin Luukissa, ja sitä ennen osallistui lyhyelle kurssille aiheen äärellä. Meidän tiimissä oli siis asiantuntija valmiina. Yhden treenin taktiikalla lähdettiin kisaan, koska kisa oli jo viikon päästä eikä yhteisiä treeniaikoja järjestynyt enempää. Treeni tehtiin Mäntsälässä Sahajärven ympäristössä. Olin hyvinkin yllättynyt miten ok pystyi uimaan kengät jalassa. Toki ne painavat, mutta eivät suinkaan pääse upottamaan, sillä swimrun varusteisiin kuuluu yhtenä osana jalkojen välissä oleva kelluke. Samoin käsissä saa pitää lättäreitä, eli käsillä saa kauhottua perus uintivetoa tehokkaammin vauhtia. 

Juoksu täydessä varustuksessa oli kuumaa puuhaa vaikka treeni oli illalla eikä ollut erityisen lämmin ilmakaan. Oikeilla swimrunnereilla on tietty omat pukunsa jotka ovat lyhytlahkeiset ja helpommin avattavat (vetskarin voi avata edestä juoksuosuuksilla) kuin meidän täysipitkät tri-märkkärit. Ei tässä kuitenkaan varustekauppaan voinut lähteä ennen kuin on vähän testattu olemassa olevilla varusteilla lajia. 

Totesimme harjoituksen päätteeksi että tämä selvä. Ilmo sisään ja lauantaina starttiin. 


Kevennys:

Yleensä laitan kisarapsoihini alkuun aina kuvan maalista mitali kaulassa, mutta tänään haluan sen sijaan jakaa kuvan swimrun-todellisuudesta reitin varrelta, ja kerron sitten miten siihen - ja siitä päästiin.

Tätä se sitten on. Eikös näytä mukavalta puuhalta ;) Taitaa tämä kuva olla ekasta noususta.
Tekniikka vähän hakusessa vielä tässä vaiheessa. Credits: sebastian_dannberg ja Strömfors Outdoor


Kisarapsa:

Ehdittiin Annelin kanssa nipin napin kisainfoon lauantaiaamuna. Kisainfo oli tosi tarpeellinen, kiitos Topi. Siellä sai hyvää lisätietoa esim. virtauskohdista joita jokiosuuksilla oli. Ja myös siitä että niitä hitsin lumpeita on erityisen paljon tänä vuonna... 

Sprintin startti oli 10:30 Strömfors Outdoor Factoryn edestä. Lähdettin Annelin kanssa rauhakseen liikkeelle vaikka eturivissä ollaankin. Päästettiin kiirusimmat ohi heti alussa. Ensimmäinen etappi oli noin kilsan juoksu pitkin rantapuskapolkua. 

Startissa innokkaat aloittelijat eturivissä
Credits: sebastian_dannberg ja Strömfors Outdoor


Uimalakkiselfie ennen lähtölaukausta


Meidän jengi Mäntsälästä valmistautuu starttiin

Juoksut punaisella ja uinnit sinisellä. Useita erimittaisia pätkiä. Yhteensä reitti 10,56 km.

Ekalta pätkältä puskan keskeltä. Juoksu tehdään kaikkien varusteiden kanssa.
Credits: sebastian_dannberg ja Strömfors Outdoor


Matka reitillä eteni suunnitelmien mukaan. Ei pidetty kovaa kiirettä, tarkoitus oli enemmänkin tutustua lajiin ja tehdä havaintoja tulevaa varten. Saatiinkin useita tosi näppäriä niksejä kun juteltiin kisakavereiden kanssa ennen starttia ja kisan jälkeen. Ja vakoiltiin millaisilla varusteilla lajin expertit oli liikkeellä. 

Kisa tehdään yleensä aina pareittain, joskin kisoissa on mukana myös solo-sarjoja. Parin tulee pysytellä tiiviisti yhdessä koko matkan ajan. Tämä saattaa olla erityisesti uintiosuuksilla ja isommissa kisoissa haasteellista, sillä kaikki osallistuja käyttävät kisajärjestäjän uintilakkeja, ja samanvärisiä myssyjä on siis vesi sakeanaan. Lisäksi uintivauhti saattaa olla parilla hyvin erilainen. Tästä syystä pari on vedessä toisissaan kiinni köydellä joka irroitetaan aina juoksun ajaksi. Köysi voi puolestaan olla varsinkin aloittelijalle hankala ja siihen voi saada itsensä jumiin. Päätimme siis Annelin kanssa olla kiinnittymättä, ja yritimme pitää välimatkan muuten kohdillaan.

Juoksu- ja uintiosuudet seurasivat toisaan ja matka edistyi mukavasti. Keli oli puolellamme, sillä helteisellä säällä meidän varusteilla olisi ollut pulassa. Kisan aikana sadellut vesi ei todellakaan menoa haitannut, olihan meillä kumipuvut päällä koko ajan. Uimalasit tuppasivat huurustumaan, ja se teki välillä suunnistamisesta hankalaa. Huomasin että lyhyet vilkaisut rantautumismerkkiä kohti toimivat paremmin kuin pidempi tiirailu. Jos yhtään helläsi vauhtia, niin tossut alkoivat painaa jalkoja alas, ja uintivauhti piti hakea uudestaan ja vaivalla.


Credits: sebastian_dannberg ja Strömfors Outdoor


Reitillä oli muutama huoltopiste, kiitos niistä. Juomaa todellakin tarvitsi, sillä vaikka keli oli harmaa, kumipuvussa ja kumimyssy päässä juokseminen saa hien virtaamaan itse kullakin ja nestettä tarttee. Kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi, hitaassakin vauhdissa alkaa poski herkästi punoittaa.  Kokeneempi/paremmin varustautunut kisaaja kuljettaa omaa lisäjuomaa mukana. Kuulemma lötköpötkövesilisän voisi tunkea märkkärin alle?! En testannut sitä tällä reissulla. Totuus kuitenkin oli, että vaikka matka oli lyhyt ja nopea, ja reitiltä sai juomaa, tuntui että muutama lisähörppy olisi tullut tarpeeseen. Huollossa ei pysty kerralla juomaan riittävästi, ja kumipuku tosiaan hiostuttaa harmaallakin säällä. 


Credits: sebastian_dannberg ja Strömfors Outdoor



Reitille osui yksi isompi ja teknisempi nousu, mutta muuten matka taittui juoksuosuuksilla soratietä ja tekniseltä vaativuudeltaan eritasoisia polkuja pitkin. Pieni pätkä jouduttiin siirtymään pikeä pitkin. Samoissa maisemissahan on sitten lokakuussa polkujuoksukisa, joka on vahvassa harkinnassa ainakin minulla. Uintia tehtiin sekä joessa että Kukul-järvessä. Vesi oli lämmintä, mutta myös mutaista. Erityisesti kun meidän edellä meni muita kisaajia, jotka sekoittivat rantamudan valmiiksi liejusopaksi.

Maaliin tultiin ajalla 1:55:37. Nopein tällä matkalla oli solo-kilpailija, joka suoritti radan noin puoleentoista tuntiin. Olimme Annelin kanssa kaikista sprittikisaajista sijalla 6/17. Sanoisin että ihan ok suoritus ensikertalaisilta jotka ottivat reissun kokemuksen kannalta. Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin naistensarjan voittohan tuli meille :) Soloja ja yksi sekapari ehti ennen meitä maaliin. Se siitä "ollaan vaan tutustumassa lajiin..."


Maalissa ajalla 1:55:37. Hikisenä ja onnellisena

Komean myssyn lisäksi voittajille (ja vähän muillekin) jaettiin Strömforsin
pajanaulat palkinnoiksi.


Mitä tästä opin:

Harjoitus tekee mestarin, sehän on selvä. Täsmätreenaamalla tätä lajia on mahdollista parantaa suoritusta hyvinkin. 

Kisaparin kunto ja taso vaikuttavat luonnollisesti parikisassa. Tämä on tiimipeliä. On tietysti kiva jos pari on suht samantasoinen, mutta aina ei niin ole. Toinen saattaa olla hyvä uimari, ja toinen taas parempi juoksussa. Uinnissa kovempi uimari voi auttaa hitaampaa uimalla edessä ja keventämällä väliköydellä kaverin menoa. Juoksussa voi tsempata muuten. 

Kuten muissakin lajeissa, myös varusteilla on merkittävä rooli. Liian kuuma puku, hankalasti kiinnitetyt lisävarusteet ja helposti huuruuntuvat lasit hidastavat menoa. Kevyet, mutta liukkaalla rantakalliolla pitävät polkujuoksukengät joista vesi pääsee vapaasti ulos ovat varmasti paremmat kuin painavat ja umpeen ommellut joihin vesi jää litisemään. 

Henkilökohtainen kehityskohteeni on ehdottomasti käsivoimien (ja muiden yläkropan uintilihasten) kartuttaminen. Uinnissa saa käyttää lättäreitä, joiden avulla saa hyvällä tekniikalla ja oikeanlaisella voimantuotolla selkeää etua ja nopeutta. Minä olen narukäsi, vaikka olen entinen uimari. Se on aina ollut heikkouteni siinä lajissa. Ja swimrunissa tuo heikkous korostuu. Koronavuodet ilman hyviä uintitreenejä (hallit ovat olleet paljon kiinni ja mie olen vältellyt avovettä) ovat heikentäneet uintituntumaa entisestään. Enkä ole muuten koskaan erityisemmin pitänyt lättäreillä uimisesta. Ehkä juurikin siksi että minulta loppuu niiden kanssa voima käsistä tosi nopeesti. Ja kyllä, en ole tehnyt asialle mitään vaikka olen tämän heikkouden tunnistanut jo vuosia sitten. 


Summa summarum:

Hauska kokemus. Ei ollut ihan niin pelottavaa kuin olin arvellut. Parin kanssa eteneminen auttaa jännitykseen. Jos minua hirvittää mutainen ja lumpeenpeittämä ranta, niin sinne meneminen on huomattavasti helpompaa kun mukana on oma Anneli, joka ei pelkää mitään :) Ja kisa on aina kisa vaikka miten lähtis vaan katteleen tunnelmaa. Ei sieltä kehtaa tulla kesken pois sen takia että järven rannassa tuijottaa tuiman näköinen kivi. 

Tässä tapahtumassa reitti oli merkattu hyvin, info oli tosi hyödyllinen, tarjoilut priimaa ja henki paikalla lämmin ja kodikas. Just sellainen tapahtuma millaisiin haluan osallistua. En oikein kaipaa ison maailman massatapahtumia, vaan nää tällaset on parasta just nyt. Iso peukku Strömfors Outdoor Factoryn tiimille. Nähdään varmasti toistekin. Ja suosittelen muillekin.

Niin ja muuten miljöö on ihan mahtava. Kandee käydä siellä kurkkimassa ohimennessään ihan muuten vaan myös. Alueelta löytyy outdoor aktiviteettien lisäksi käsityöläismyymälöitä, kahviloita ja ravintoloita. Ja mahtavat maisemat. 

Linkkejä aiheen äärelle:



maanantai 9. elokuuta 2021

Nuts 55 km - toinen kerta toden sanoo?

Edellisen kerran olin näissä tunnelmissa kaksi vuotta sitten. Silloin jännitin että selviänkö tuon matkan läpi. Tai ehkä silloinkin ajattelin että varmaan selviän jos en loukkaa itseäni reissussa, mutta kuinka ihmeen raskas reissusta tulee. Viime kerrasta postaus "tässä linkki NUTS 55 vm 2019"

Viime kerralla jäi hampaankoloon aika iso kikkare siitä jonottamisesta. Siitä lähdin revanssia ottamaan tänä vuonna. Sellaista suurta tunteenpaloa ei tällä kertaa kisaa kohtaan ollut, ja tiedän itsekin, että sellaisella lievästi aivan sama -asenteella kisaan lähteminen ei tuota koskaan kovin hyviä tuloksia. Toisaalta ajattelin että onpahan turha stressi pois. Kisa oli siirtynyt vuodella, ja oli aika kova tarve saada se kolkuttamasta kalenterista pois. Että kohti seuraavia koitoksia sitten taas voisi mennä. 

Maaliin pääsin, siitä todiste alla olevassa kuvassa. Matka maaliin ei kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin toivoin, ja kisatapahtumat muistuttelivat olemassaolostaan vielä useamman viikon jälkikäteenkin. Niistä seuraavaksi.


Läpi meni vaikka pienin vaurioin

Reissussa olin Suvin ja Pekan kanssa. Suvin oli ollut tarkoitus osallistua myös kisaan, mutta lopulta jalkavaivat ja kauden päätavoitteena oleva IM pakottivat Suvin lepuuttamaan koipia tämän kisan ajan. 

Minä siis meidän porukasta ainoana startissa, joka olikin tänä vuonna iltalähtö! Olin ensin ajatuksesta kauhuissani, ja näin itseni hortoilemassa keskellä pimeää ja mutaista metsää eksyksissä reitiltä. Totuus kuitenkin on, että toukokuun lopulla noilla leveyksillä aurinko paistaa melkein läpi yön. Ja vaikka ei paistaisikaan, niin valoisaa riittää ihan varmasti. Oli oikeestaan tosi siistiä juosta yöllä. 

Lähdin omaa rentoa vauhtia matkaan, ja alku menikin oikein mukavasti. Nautiskelin rauhallisesta polusta, sillä useampaan lähtöön pilkottu startti tarkoitti tilaa poluilla. Tämä oli ihan sikahyvä uudistus! Kiitos tästä! Nyt se oli tehty koronan vuoksi, mutta se olisi oikein tervetullut asia koska vaan. Ei kiitos koskaan enää sitä väenpaljoutta kapealle polulle ekan 5 km ajaksi. Tää oli siistiä!


Oulanka klo 21:45

Kuva otettu keskellä yötä klo 02:19


Reissu meni ok aina ekaan huoltoon asti. Ja sinnehän on matkaa reilut 30 km. Juuri ennen Basecampia, ihan siinä pikkupätkällä soratietä se sitten tapahtui. Reissun käännekohta. Olin jo aiemmin, ehkä noin kilsaa ennen huoltoa kompuroinut tai lähes kompuroinut kerran. Sain pidettyä silloin itseni pystyssä ja säästyin vahingoilta. Mutta soratielle tullessa keskittyminen herpaantui, tai en tiedä edes mitä kävi. Sen tiedän että kaaduin vauhdista naamalleni tielle. Naama ei kyllä ottanut osumaa, mutta rintalasta otti ja suht kipeesti. Olin kääntänyt oikean käteni suojakseni kun kaaduin, ja ranteessa oleva kello jäi vielä rintalastan ja soratien väliin painamaan. No, ranne ei murtunut, eikä naama auennut. Käsineet suojasivat kämmenet, ja polvet pysyivät pitkien lahkeiden vuoksi ehjinä. Eli ihan ok suhteessa siihen mitä olisi voinut käydä. 

Muutama kanssakulkija kyseli vointiani, ja vastasin vaan vähän naureskellen että eipä tässä mitään muuta kuin säikähdys ja nolous iskenyt. Kävelin huoltoon, täytin vesivarastot ja otin syötävää. Ja jatkoin matkaa. Siinä kohdassa kävi selväksi että isku rintalastaan oli ollut aika voimakas, ja teki syvään hengittämisestä vaikeaa, ja yläkropan kiertoliikkeestä tuskallista. Viimeiset reilut 20 km menivätkin sitten enemmän ja vähemmän oloa tunnustellen ja hissuksiin. Toki maastokin vaikeutuu loppupäässä reittiä, joten vauhti olisi hidastunut joka tapauksessa. Mutta joo, oli kipeä. 

En kuitenkaan kisan aikana vielä edes ihan tajunnut kuinka kipeä rinta oli. Varmaan koska endorfiini ja adrenaliini. Pääsin maaliin noin puolitoista minuuttia paremmalla ajalla kuin kaksi vuotta sitten. Vaikka en jonottanut yhtään minuuttia missään. No, toisaalta mittari näytti myös matkaa hieman enemmän kuin viime kerralla. En tiedä tehneeni pummia, joten reittiä on ehkä muokattu jossain kohti pienellä ketunlenkillä? Oli miten oli, niin näin on. 

Maaliin pääsin vaikkakin tuskaisena. Kävelin ensimmäiseksi ensiapupisteeseen ja selitin mitä oli käynyt. Ihan vaan että jos ovat sitä mieltä että vamma kannattaa tarkistaa. Eivät olleet. Olivat sitä mieltä että rintalasta kestää kovia kolhuja, tulee olemaan tosi kipeä aika pitkään ja Ibuprofeiinilla siitä selviää. Asia selvä. 

Lompsin siitä loppuverrana neljä kilsaa mökille, kävin suihkussa ja painuin pehkuihin. 




Läpimenoa juhlittiin Suvin ja Pekan kanssa, kiitos :)

Mökki oli varattu tarkoituksella muutaman päivän yli kisatarpeen, ja loppuloma käytettiin patikoimalla rauhakseen lähialueiden luontopoluilla. Huikea reissu ja mahtavia maisemia. Oli tosi mahtavaa käydä reiteillä myös hissuksiin nautiskellen ja eväitä syöden. Kroppa kiitti verryttelylenkeistä heti kun jalat vähän vetreytyivät. Rintalasta kulki mukana ja kertoi olemassaolostaan. Hiljentelin sitä kipulääkkeellä ja toimehen tultiin. 









Summa summarum: reissu oli hieno, kannatti lähteä. Vaikka tulos ei juuri parantunut, ja mukaan tuli useamman viikon kestänyt rintakipu. Reissuseura oli mahtavaa, majoitus ylellinen - kiitos Pekka järjestelyistä - ja maisemat upeat. Ehkä nyt tästä tapahtumasta tähän väliin muutaman vuoden tauko - tai mistä näitä koskaan tietää. Suvilla on ensi vuodelle sinne lippu siirrettynä. Ehkä seuran vuoksi mukaan. Kukaties.

12 h pyöräily Mäntyharju

 Ai että, neljäs kerta tätä sorttia. Keijo oli puuhamiehenä kun Mäntyharjulla järjesteltiin jälleen kerran perinteiseksi muodostunut 12 tunnin pyöräily. Minä olin lähinnä hengessä mukana, ja mainostelin somessa tapahtumaa. Itsehän en olisi jättänyt tätä settiä väliin mistään hinnasta. Aiemmista kerroista "tässä linkki" tuossa tarinaa.

Tänä vuonna tapahtuma oli vähän aiemmin kuin yleensä, eli jo kesäkuun puolella. Valoisaa piisaa tuohon aikaan kesästä ajella aamukasista iltakasiin. Kaiken lisäksi - ja ekaa kertaa - tänä vuonna ei satanut pisaraakaan. Joka kerta aimmin on satanut jossain vaiheessa päivää enempi tai vähempi. Tänään päivä oli helteisen kuuma ja hikinen. Aamulla oli vielä edes vähän pilviharsoa, mutta päivällä aurinko porotti taivaan tädyeltä. 

Starttia odotellessa

Suht pieni porukka kokoontui aamun starttiin, osa pyöräilijöistä tuli omia aikojaan ja aikataulujensa mukaan. Tässä tapahtumassa sai pyörällä ihan oman ohjelmansa mukaan. Kierroksen vaihtumispaikalla Vihantasalmen Nesteen takapihalla oli vihko jonne osallistujat merkkasivat ajetun ajan ja matkan.

Yhteislähtö kuitenkin siis kasilta ja reippaasti lähdettiinkin liikkeelle. Siis minulle reippaasti. Tämän vuoden erikoisuutena oli ekan kierroksen poliisisaattue ison maailman tyyliin. Olihan se nyt komeeta ajella moottoripyörän perässä. 




Olin tänä vuonna sillä ajatuksella liikkeellä että omaa rauhallista vauhtia menen, enkä hötkyile. Alku lähti tosiaan vähän turhan reippaasti kun iskin poikaporukan kantaan, mutta suht nopeesti päädyin tiputtamaan vauhdin omalle mukavuusalueelle. Sehän tarkoitti itsekseen polkemista ja siten myös ilman peesiapua etenemistä. 

Kahtasataa olin ajatuksissani lähtenyt hakemaan tältä päivältä. Se olisi kaikkien aikojen "heikoin" tulokseni, mutta tänään justiin minulle sopiva. Aiemmat matkat ovat olleet 250 km, 260 km ja 222,2 km. Yksi kierros on 20 km, joten tavoitteeseen pääsyyn tulisi kiertää Miekankosken lenkki kymmenen kertaa. 

Noihin kierroksiin mahtui muutamia kierroksia mukavassa seurassa jutustellen, mutta myös useita kierroksia yksin. Se sopi minulle mainiosti, sillä itekseen ajellessa ehtii pohtia kaikenlaista ja syntyjä syviä. 

Ja sitten se kaikkien retkien kuningas ja pääasia. Eväät! Omiakin oli mukana, ja taisin jotain niistä napostellakin. Mutta kyllähän tuolla reitillä ihan parhaat taukoeväät saa Miekankosken kahvilasta, joka on aivan reitin varressa, ja samalla aivan upealla paikalla järven rannassa. Tein sinne kaksi eri pysähdystä hieman eri kattauksella.


Ekalla stopilla vähän suolaista ja makeaa

Tokalla stopilla vähän makeaa ja piristävää

Päivä oli tosiaan lämmin ja vettä kului. Jossain kohti olo tuntui suorastaan tukalalta ja varpaat kiehuivat pyöräilykengissä. Onneksi reitti kulkee järvimaisemissa, joten kesken päivän oli hyvä ottaa paussi myös kuumenneille kintuille. Pyörä parkkiin, kengät narikkaan ja sääret järveen.




Niinhän se on, että (lähes aina) sitä saa mitä tilaa. Kaksisataa oli ajatuksissa, ja siihen päätin myös lopettaa. Aikaa olisi ollut vielä, mutta tänään näin. Pyöreä, kiva luku. Tuli viimeksi se palidromi pyöräiltyä jo (222,2 km)



Päivä täynnä ja pyörä auton perään. Totta toinen puoli. Pyörä meni tosiaan auton takakonttiin, mutta minä kävin pesemässä isoimmat hiet järvessä, vaihdoin jalkaan lenkkarit, ja tein vielä tunnin kävelylenkin jolla verryttelin jalat vetreiksi kotimatkaa varten. Eipähän minun kotimatkaa tuolta Vihantasalmelta ajele kuin reilun tunnin, mutta kivempi se on tehdä vetrein koivin. 


Vihantasalmen silta, jonka yli myös pyöräreitti menee

Järvessä uitettu fillaristi valmiina iltalenkille. Kiva päivä!

Summa summarum: kyllä nää vaan on mukavia tapahtumia, vaikka pieniä ovatkin olleet. Useampi fillaristi mahtuisi mukaan, ja olisi kiva saada erivauhtisia ryhmiä reitille peesiapua antamaan. Siinä pyöräillessä päivän pitkän ehtii tehdä kivoja uusia tuttavuuksia ja vaihtaa kuulumisia entisten tuttujen kanssa. 

Kiitokset taas Keijolle järjestelyistä. Rata oli hienosti merkattu, poliisisaattue varattu, turvatiedote saatiin ennen starttia, osallistujalista ja vapaaehtoinen arvonta oli myös paikalle järjestetty. Toivottavasti ensi kesänä nähdään taas näissä merkeissä. Onko se sitten Mäntyharju tai Mäntsälä, nähtäväksi jää.

Tuloksia vuosien varrelta 🏆


Punaisella PB:T, vihreellä muutama muu nosto 


2021:

Strömfors trail run 2.10. (12,6 km) 1:34:00
Paukunharjun polkujuoksu 4.9. (8,5 km) 49:40
Strömfors swimrun, sprint 14.8. (10,5 km) 1:55:37
Mäntyharju 12 h pyöräily 19.6. 200 km
NUTS Karhunkierros 28.5. (55 km) 9:03:26

Koronamarat, epävirallisia:
Korttelimara 7.3. (42,21 km) 4:51:43


2020:
Nuuksio Classic 5.9. (41,4 km) 5:44:50
Sarvilahden maraton 13.6. (42,2 km) 4:13:19

Koronamarat ja ultrat, epävirallisia:
Sora-ultra 15.5. (50,7 km) 5:48:47
Hidasmara 26.4. (42,6 km) 4:55:48
Radanvarsimara 18.4. (42,2 km) 4:30:02
Maastomara 12.4. (42,2 km) 5:18:57

Himos winter enjoy 18.1. (9 km) 1:03:49
Himos winter night 17.1. (13 km) 1:35:17


2019:
Sarvilahden maraton 23.11. (42,2 km) 4:14:00
Kuivannon kymppi 3.11. (10,6 km) 53:28
Porvoon mitalla 25.8. (10,5 km) 55:10
Masokistin mini 10.8. (42,2 km) 4:27:41
Mäntyharju 12 h pyöräily 7.7. 222.2 km
IM 70.3 Lahti 29.6. (puolimatka) 5:55:24
NUTS Karhunkierros 25.5. (55 km) 9:04:59 (mun eka ultra)
Kytäjä Trail 27.4. (23 km) 3:02:23
Vuokatti hiihto 16.3. (20 km) 2:07:51

2018:
Mäntsälä Maraton 18.11. (43,4 km) 4:24:41
Tuusula Trail 28.10. (21 km) 2:10:21
Veljen (MU) Polkujuoksu 6.10. (10 km) 1:12:34
Evo Trail Run 22.9. (24 km) 2:47:39
Mäntsälän ajo 16.9. (94 km) 3:11:54
Ironman Kalmar 18.8. 12:00:51 PB Tri täysimatka!
Mäntyharju 12 h pyöräily 7.7. 260 km PB 12 h pyöräily
Lahti IM 70.3 puolimatka 30.6. 5:52:51
Vantaa TRI 17.6. (olympia) 2:44:43
HSM 22.4. (42,2 km) 3:47:58 PB mara
Aktia maantiejuoksu 24.3. (10 km) 47:50
Aktia maantiejuoksu 17.2. (10 km) 49:47
Aktia maantiejuoksu 20.1. (10 km) 50:38

2017:
Mäntsälä "loska"mara 28.10. (43,4 km) 4:28:53
Vantaa maraton 14.10. (21,1 km) 1:46:13 PB puolimara
Challenge Almere TRI long 9.9. 12:58:50 (mie pystyin tähän!)
Challenge Turku TRI 13.8. (1/2) 5:49:00 PB Tri puolikas
Mäntsälä 12 h pyöräily 8.7. 250 km
Vantaa TRI 18.6. (olympic) 2:46:58
Mäntsälä Maraton 28.5. (43,4 km) 4:29:02
Kotka Trail 21.5. (6 km) 39:55
Hki Spring Marathon 23.4. (42,2 km) 3:54:11 
Aktia Cup Vantaa 18.3. (10 km) 48:20
Aktia Cup Vantaa 14.1. (10 km) 50:29

2016:
Mlä Maraton 12.11. (43,4 km) 4:41:51 (mun eka mara, hyvä mie!)
Vantaa Maraton 8.10. (21,1 km) 1:52:27
Challenge Turku TRI 14.8. (1/2) 6:10:06
Voimarinne TRI 2.7. (olympic) 2:59:07
Vantaa TRI 5.6. (sprint) 1:33:22 (eka TRI kisa, sprintti ei ole mun juttu)
Kotka Trail 22.5. (16 km) 2:02:23
HCR 14.5. (21,1 km) 1:59:33
Vantaa Trail Run 23.4. (10 km) 1:19:21

2015:
Uusi Lahti 6.9. (21,1 km) 2:02:44
Repovesi Trail Run 19.7. (10 km) 1:29:30
Paloheinäjuoksu 11.7. (21,1 km) 2:00:57
Porvoon puistojuoksu 23.5. (10 km) 54:54
Hyvinkää hölkkä 14.5. (21,1 km) 2:08:36

2014:
Paloheinäjuoksu 21.9. (21,1 km) 2:05:33
Hyvinkää hölkkä 29.5. (21,1 km) 2:14:37

2013:
Porvoon mitalla 1.9. (10,5 km) 1:14:50
Hyvinkää hölkkä 9.5 (21,1 km) 2:26:36 (ihan eka näin pitkä koskaan, hyvä mie, pystyin siihen)