tiistai 9. elokuuta 2022

Järvestä järveen, swimrun

Pääsin taas kerran kokeilemaan omaa epämukavuusaluetta, eli vieraissa vesissä uintia kun lähdin Annelin pariksi Järvestä järveen swimrun-kisaan Luukkiin. 

Maisemathan ovat ihan mahtavat, ja järvet kauniita. Rannalta katsottuna. Mutta tyypille joka pelkää mustaa ja mutaista vettä, kiviä, ajopuita, vedenalaisia kepukoita ja ylipäänsä muita uintiympäristöjä kuin allas, on tässä lajissa tiedossa hieman itsensä keräilemistä.

Oltiin Annelin kanssa oikein panostettu tämän vuoden kisaan ostamalla swimrun-puvut. Viime vuonna Strömforsissa mentiin täysipitkillä (onneksi silloin oli sateinen sää). Pukuja ja välikaapelia käytiin testaamassa muutama päivä ennen kisaa puolen tunnin treenillä Keravanjärvellä. Johan siinä on valmistautuminen tehty, ja eikun kisaan mukaan :)

Itse tilasin puvun Addnaturesta ja maksoin siitä parisataa. Pukuja saa halvemmalla, ja niistä voi maksaa paljon enemmän. Mulla oli sama taktiikka kuin aikanaan kokopuvun kanssa, eli sellainen välimallin hintaluokka on mulle ok. Napakka puku, ja istui myös kesäkilojen päälle. Vähän haastava repiä pois päältä ainakin muutamalla ekalla kerralla. Välikaapeli oli samasta putiikista ja tuntui toimivan jotenkuten. Molemmille tuli setissä mukana vyötärönauhat, joissa oli kiinnityskohdat kaapelille edessä ja takana. Kaapeli on kuminauhaa, ja olisko se noin pari metriä pitkä. Halusi mennä vähän solmulle välillä, joutui aukomaan. Ja muutaman kerran kun päästin rannassa oman päädyn irti, niin kuminauhakaapeli lähti vähän turhan kovalla vauhdilla Annelin koipia kohti. Note to myself, irrota kaapeli hyvissä ajoin ennen kuin se kirraa. Emme siis juosseet kaapeli kiinni, ja muutama lyhyt uintikin tehtiin ilman.

Kisapaikalle Luukkiin ehdittiin onneksi pienten viivästysten jälkeen ajoissa. Vaihdettiin vermeet ja kuunneltiin kisainfo. Se on näissä kisoissa tärkeä, sillä toimitsijoita ja huoltoa ei ole joka järven kulmassa ohjaamassa ja kun luonnonvesissä uidaan, niin on syytä tietää vaaranpaikat (esim. tiedossa olevat ajopuut tai mahdolliset virtauspaikat)

Startti oli kaikille sarjoille yhteinen. Alkuun oli suht pitkä juoksu, ja siinä tuli heti mieleen, että olisi voinut pään kastella ennen starttia, tai laskea vettä puvun kaula-aukosta sisään. Märkkäri, myös tämä lyhyt malli, on hitsin kuuma juostessa. Eikä uimalakki auta asiaa yhtään...

Otettiin Annelin kanssa vauhti sellaiseksi että noutaja ei tule kesken matkan. Juoksuosuuksilla oli tarjolla sekä soratietä, että erittäin teknistä maastoa. Uintiosuudet olivat suht lyhyitä, pisin uinti oli ekana, ja se oli 540 metriä. Yksi kaatuminen matkalla tuli, onneksi Annelilla oli lättärit käsissä, ettei sora päässyt repimään kämmeniä auki. 

Anneli hoiti vetopuuhaa ja mie peesailin kepeesti perässä 😁. Tämä paristakin syystä. Siksi että Anneli uskaltaa pulahtaa järveen rohkeammin kuin minä (ja mun on sitten pakko seurata), ja siksi, että Anneli vetää lättäreillä aika reipasta uintivauhtia. Toki muutekin, mutta erityisesti lättäreillä. Mullahan uinti sujuu myös ok, mutta ei lättäreillä ja vieraissa vesissä ihan omalla tasolla. Olen koko ajan vähän paniikissa, enkä saa sitä omaa tasaisen tehokasta flow-vauhtia alkuun ollenkaan. Viimeisellä uintiosuudella sen ymmärsin. Se oli helppo pätkä uimarannalta rannan suuntaisesti toiseen helppoon uimarantakohtaan. Uskalsin rentoutua, vetää vedot omalla tasaisella tyylillä (enkä paniikkikauhomalla kuten näissä osuuksissa yleensä) ja hetihän se vauhti alkoi löytyä. Tässä on se juju jota pitäisi siis treenata. Pitäisi löytää se turvallinen uintifiilis ja saada vedot tehtyä kuten altaassa. Tekemällä oppii. Oppia ikä kaikki ja mitä näitä nyt on.

No mut, vedettiin kokonaisuutena minusta aika mallikkaasti tuo setti. Oltiin mukana kilpasarjassa, jossa oli ihan kovia nimiä mukana. Päädyimme sijalle 6/8. Kuntosarjassa oli paljon enemmän osallistujia, siellä oltais oltu sijalla 10/39.

Maalissa oltiin ajalla 2:00:59.


Ennen starttia pukkarikuva. Intoa puhkuen!

Reittiprofiili




Uudet puvut ja kaikkee. Pullarit voisi vielä päivittää seuraavaan kokoluokkaan.

Kiva lakki tuli kotiinviemisiksi


Summa summarum: kiva reissu oli taas. Vaikka vieraita vesiä jännitänkin, ja juuri siitä syystä, näistä tulee sellainen voittajafiilis kun on päässyt radan läpi ilman hyperventilaatiokohtausta. Katsotaan koska vai koskaan ollaan taas vastaavissa keimeissä mukana.

Meripäiväjuoksu, perinteinen matka

Varma henkilökohtainen reittiennätys oli tiedossa kun päätin osallistua tänä vuonna Kotkan Meripäiväjuoksuun. Olen ollut kyseisessä kisassa mukana kerran aiemmin (2015) mutta silloin puolimaralla. Nyt lähdin mukaan perinteiselle matkalle eli 15 km reitille.

Maisemat ja hoodit on minulle tutut ja monesti juostut. Kiva lenkkihän se on. Ja tuolla perinteisellä reitillä lopun tuskanousut Puistolassa jäävät pois. Keli oli ok, aika lämmin, mutta minulle sentään siedettävä. Minä kun en hellettä oikein tahdo juoksussa kestää. 

Kunto ei ole paras mahdollinen. Kesä on tuonut muutaman lisäkilon, ja pitkäksi menneet illat ovat verottaneet hieman univaroja :) Mut nou hätä, tähän tapahtumaan lähdinkin osallistumisen ilosta ja juoksemaan omaa reipasta peruslenkkiä. 

Osallistujia ei ollut ihan hirveen paljon, mutta sillai sopivasti että reitillä oli koko ajan joku näkyvissä. Lähdin alun tosi hissuksiin omaa kuntoa kuunnellen. Sain mukavasti juttuseuraa alkumatkaan ja matka taittuikin kepeästi. Matkan varrella letka hajosi, mutta onneksi muutama suht samanvauhtinen pysyi peesissä tai vetämässä. Nostin vauhtia kun juoksu kulki ihan ok. 

Huoltopisteitä tässä kisassa oli melkein parin kilsan välein, iso peukku siitä 👍 

Maalissa olin ajalla 1:19:50 joka oli siis parempi kuin mitä lähdin tekemään (keskivauhti 5:30/km). Olin ihan tyytyväinen päivän suoritukseen. Naukkailin vettä ja välipalakeksiä maalialueen huollossa, kun kuulin itseäni kuulutettavan palkintojenjakoon! What! En nyt todellakaan odottanut olevani mitaleilla tuolla juoksulla, mutta niin vaan pronssia napsahti. Miten ihmeessä! No siten että vaatimattomat kotkalaiset olivat joukolla mukana kuntosarjassa, ja kilpasarjassa oli vain kolme osallistujaa - olisin saanut pronssia kävelemälläkin... No, se ei mitalinkiiltoa himmentänyt, otin ilon irti saavutetusta podiumpaikasta tietysti.

Ja niinhän siinä kävi, että päädyin vielä paikallislehteenkin 🤣 

Punainen, mutta onnellinen :)

Reitti on hieno, osa reitistä mukavaa soratietä

Kymen Sanomissa oltiin sitten - kiree ilme...

Summa summarum: kiva tapahtuma. Janne Porkka taitaa olla vakiospiikkeri, kun oli vetämässä juonnot viime kerrallakin. Meen varmasti toistekin tälle perinteiselle matkalle. Nythän olisi aika jota parantaa. Pitäisi onnistua jos lähtee sillä ajatuksella että kisaa, eikä sillai että tekee reippaan lenkin.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Sveitsin yöjuoksu, Hyvinkää

Tämä oli melkein pakko päästä kokeilemaan! Jos tavoitteena on sekoittaa kypsään ikään päässeen naisen rytmit ja kroppa, niin mikäs sen hullunhauskempaa kuin juosta vähän liian mäkisessä maastossa omaan nykykuntoon vähän liian pitkä lenkki ja vieläpä keskellä yötä jolloin tämänikäiset tytöt normaalisti nukkuvat :)

Joten ei muuta ku starttiviivalle Hyvinkään Sveitsiin, ihan siihen uimahallin naapuriin. Olin ajoissa paikalla kuten tapoihini kuuluu. Kaikkien sarjojen lähtö oli kympiltä lauantai-iltana. Harmillisen vähän oli väkeä lähdössä yöjuoksulle, joten oli heti melko selvää että edessä olisi hyvin todennäköisesti matkantekoa omien ajatusten kanssa ja itse itseään motivoiden. 

Päivä oli ollut lämmin, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut hautovan kuumaa enää illalla, ja yöllä ilma viileni hyvinkin sellaisiin minulle sopiviin lukemiin. Lämpötila taisi vaihdella jossain 12-17 asteen välillä. Pitkähihainen ohut paita ja caprimittaiset pöksyt olivat just sopiva setti minulle. Koska alusta oli pääosin soraa ja ihan minipätkä pikeä, oli kenkävalinta peruslenkkari, ei polkukenkä. 

Homman idea oli juosta kuusi tuntia 3,5 kilsan mittaista lenkkiä niin monta kertaa kuin jaksaa ja ehtii. Oikein sopivan mittainen lenkki tähän tapahtumaan. Huoltopiste oli startti/maali/kierroksen vaihtumispisteessä, joten omia juomia tai eväitä ei tarvinut kantaa mukana. 

Ekat neljä kierrosta meni hölkötellen suht kevyesti, mutta siitä eteenpäin kierrokset kävivät joka kerta raskaammiksi. Pitkien lenkkien ja treeneissä kerättyjen nousumetrien puute näkyi ja tuntui kun mäkeä oli mäen perään ihan ku Antti Tuiskun biisissä. Kävi nopeasti selväksi, että maramittainen suoritus olisi tänä yönä hyvä tulos minulle. Jalkapohjat alkoivat ärhennellä ihan tosissaan kolmenkympin kieppeillä. Sitä vaivaa on ollut ennenkin. Olisiko kireyttä pohkeissa vai jalkojen tottumattomuutta, vai kenties väärät tossut. Tiedä tuosta. 

Yö meni sipsejä ja karkkia popsiessa, vedellä ja colalla alas huuhdeltuna. Muutama banskupätkä mahtui mukaan. Ei mitään järin terveellistä, mutta hitsin hyvää. Kyllähän se voikkoleipäkin taas mielessä kävi yön pikkutunteina, mutta sen sain onneksi heti kisan jälkeen buffasta lämpimän kahvin kera. 

Ilta vaihtui yöksi ja alkoi tosissaan hämärtää. Reitille syttyi valaistus, joskin muutama pätkä reitillä oli lampuilta katveessa, ja silloin oli syytä olla tarkkana askeleiden kanssa. En ollut ottanut otsalamppua mukaan, sillä olisi ollut kaikkein pimeimmän tunnin aikana parilla kierroksella käyttöä. Toisaalta katvealueet olivat jyrkässä ylämäessä ja alamäessä, joissa olisin joka tapauksessa mennyt varoen, joten minun suoritukseeni sillä ei lopulta ollut juurikaan merkitystä. 


Hämärää puuhaa... joskus puolenyön jälkeen lamput syttyivät ja valaisivat muutaman tunnin. Aamun sarastaessa ne taas sammuivat. Linnut liversivät läpi yön, ja useamman kerran yön aikana reitillä juostiin yhtä matkaa jänöjussien kanssa. Kummastelivat varmaan mitä ihmettä me tehtiin niiden apajilla keskellä yötä. 

Tässä vielä toinen kuva jossa ollaan lampuilta katveessa. Voisi sanoa että muutamalla pätkällä oli reilun tunnin ajan oikeesti pimee, ei vain hämärää. Askeleet oli otettava varoen. Kuka pelkää pimeää? 

Nousumetrejä kertyi tosiaan jonkin verran enemmän kuin olin ajatellut, mutta hyvää treeniähän se oli. Pitkästä aikaa reilummasti mäkeä ja matkaa saivat minut tiedostamaan reisi-pakara-alueeni sille kuuluvalla kunnioituksella ;) Ehkä ne lihaskuntoharjoitteet tosiaan olisi ihan järkevä lisä treeniin...

Sain 12 kierrosta eli maran täyteen ajassa 5:33 ja päätin lopettaa siihen. Olisin voinut lähteä vielä yhdelle kierrokselle, sillä viimeinen kierros piti aloittaa ennen neljää ja se sai kestää maksimissaan puoli tuntia. Minulla olisi ollut siis aikaa vaikka kävellä kierros läpi. Jalkapohjat olivat kuitenkin sen verran muussina ja kipeät että päätin lopetella tässä vaiheessa. Onpa sitten varaa parantaa ensi vuonna. 

Härkävehmaan koululle pääsi suihkuun ja sain puhdasta ja lämmintä ylle. Jäin odottelemaan että loput kisaajat tulivat valmiiksi ja palkinnot jaettiin. Mie olin naistensarjan toka ja sain mahtavat palkinnot. Jäin sarjan voittaneelle Karvosen Helille kolme kierrosta. Huh huh, Heli on kyllä iskussa. Oli aamulla käynyt jänistämässä HCR:llä hellepuolikkaan, ja Sveitsissä loikki helposti ja kevyesti ylivoimaiseen voittoon. 

Tällä reissulla tapasin myös ekaa kertaa livenä Instatuttavani kesakerttujuoksijaksi eli Katri-Susanin, joka oli yksi tapahtumajärjestäjistä. Kiva oli tavata ihan oikeessa elämässäkin! 

Palkinnoiksi tuli hienon mitalin lisäksi hierontalahjakortti, vapaalippu uimalaan, ja toisesta sijasta vielä 30 eur lahjakortti Intersportiin. Aika mahtavaa!



Summa summarum. Oikein mukava kokemus, tuntuu edelleen ahterissa kun tätä kirjoittelen nyt sunnuntai-iltana. Unet jäivät tosi vähiin. Olin aamulla viideltä kotona, nukahdin kuudelta pariksi tunniksi. Haahuilin aamupäivän kotona pohjattomassa nälässä mutustellen kaikkea mitä kaapista löysin, ulkoilutin jalkoja pienellä kävelylenkillä päivällä, otin tunnin päikkärit, söin lisää ja nyt yritän selvitä puoli kymppiin jolloin menen yöpuulle ja toivon että uni on palauttavaa ensi yönä. Ei vanha kestäis tätä kovin usein :)

Että oikein minuutti syvää unta - vau!


Kerkkoo trail

Tämä tapahtuma on ollut to do -listalla, mutta jotenkin on jäänyt aiemmin menemättä. Taitaa olla sellainen perinteinen mökkikauden avausajankohta tai jotain että en ole päässyt paikalle. Nyt pääsin, ja lähdin mukaan lähinnä mielenkiinnosta uusia mahdollisia polkureittejä löytääkseni, ja tehdäkseni polkupitkiksen. Ja tietty tykkään näistä vähän pienemmistä tapahtumista - ihmisen kokoisista. Ei siis ollut suurempia suorituspaineita rasittamassa menoa.

Olin vienyt maantiepyöräni Porvooseen keväthuoltoon muutama päivä aiemmin, ja samalla reissulla pyörähdin Kerkkoossa katsomassa miltä starttipaikka ja lähipolut vaikuttavat. Tein pienen kävelylenkin vitosen radalla, joka oli jo merkattu maastoon. Selväksi kävi (kuten järjestäjä oli ilmoittanutkin) että reitille mahtuu kaikenlaista alustaa aina selkeästä soratiestä juuri ja juuri havaittavissa olevaan polkupahaseen :)

Kisa-aamuna hain fillarin Porvoosta kyytiin ja kurvailin kisapaikalle jo tosi hyvissä ajoin ilmoittautumaan ja haistelemaan tunnelmaa. 


Sarjojen lähdöt oli porrastettu, joten siinä pääsi seuraamaan lähtöjä ja kierroksen vaihtumisia ennen omaa starttia. Itse lähdin radalle rauhallisesti nautiskellen. Reissu taittui ihan ok, joskin ne melkein polut, ryteikköpaikat ja pellonylitys eivät ole ihan sitä minun suurinta suosikkia, mutta kuten sanottua, reitille mahtui kaikenlaista alustaa, ja kokonaisuus oli oikein mukava. 






Kuvista näkee että kevät on vasta aluillaan ja luonto heräilemässä. 

Olin valinnut matkaksi 20 km. Minun mittarin mukaan kilsoja kertyi kuitenkin hieman vähemmän. Enkä tiedä missään kohtaa oikaisseeni. Mittariin tuli 18,8 km joka taittui ajassa 2:22. Nousua Garmin tallensi tälle reitille 304 m, eli melko maltillisesti. 


Juoksun jälkeen pääsi suihkuun ja saunaan Kerkkoon ulkoilumajalla joka toimi kisakeskuksena. Aika usein ajelen kisan jälkeen kotiin suihkuun, mutta nyt käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin kunnon löylyt saunan lauteilla. Sen jälkeen ostin buffasta kahvin ja grillimakkaran palkkariksi. 


Summa summarum. Oikein mukava ja lämminhenkinen tapahtuma. Ihan mahdollista että olen mukana myös ensi vuonna.

tiistai 1. helmikuuta 2022

Himos winter trail 2022

Lähdettiin tyttöjen kanssa ottamaan revanssi Himoksen talvipoluista. Pari vuotta sitten rämmittiin lumen puutteen takia mutavellissä, mutta tällä kertaa säät olivat suosineet, ja saatiin juosta ihan mahtavilla lumisilla poluilla. 

Yksi maalikuva on tarjolla, pistetään se perinteiden mukaisesti tähän alkuun, ja sitten tarinaa miten reissu meni niinku omasta mielestä.

Tässä tulossa juuri maaliin lauantain päiväpolulta. Kuva Susanna Ruusu


Himos on mukavan lähellä omia nurkkia, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi Himoksen polkutapahtumassa on kyllä ihan parhaat järjestelyt ja hauskimmat vitsit reitin varrella. Kannattaa ehdottomasti käydä joskus tuo tapahtuma kokemassa.

Lähdettiin samalla neljän naisen porukalla reissuun kuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa perjantaille oli valikoitunut enjoy 9 km kisa, ja lauantaintaille challenge 13 km kisamatka. Ajeltiin töiden jälkeen kahdella autolla Himokselle, shopattiin matkalla ilta- ja aamupalatarpeet Jämsästä, haettiin numerolaput kisakeskuksesta, nakattiin kamppeet mökkiin, vaihdettiin vaatteet, haukattiin sämpylät, ja patikoitiin starttiviivalle, joka oli itse asiassa ihan meidän mökin lähistöllä. 

Startti oli jaettu lähtöryhmiin, mikä oli tosi hyvä juttu. Niin koronan, kuin itse juoksemisenkin näkökulmasta. Oikeastaan kaikki kisat voisi porrastaa tällä lailla. Poluille on aika metkasti kivempi lähteä kun ei ole paha ruuhka. Lumisilla poluilla ohittaminen on erityisen vaikeaa. Polku on tamppaantunut mukavasti, mutta polun vieressä lumi upottaa syvästi. Me valitsimme paikan letkan puolivälin tienoilta. Tarkoitus oli juosta, mutta ei kisata ihan kärkipaikoista. 

Reitti lähtee pikitietä pitkin kohti rinteitä ja polkuja. Ensimmäinen kilometri (ainakin) on aika lailla reipasta nousua. Siinä alkutaipaleella on hyvä hakea se oma sopiva vauhtiryhmä, säästyy vaivalta ja ähräämiseltä sitten polulla. 

Polku oli tosiaan upea! Ja erityiskiitos järjestäjälle ja talkooväelle ihan mahtavista ja tunnelmaa nostavista koristeluista matkan varrella. Oli soihtua, joulupukkia, poppia ja hymynaamaa. Ja yhdet jalat pilkottivat myös jyrkän laskun varrella kinoksessa!

No hups! Kaveri on kellahtanu hankeen. Kuva Antti Saarimaa.


Juoksin letkassa omaa reipasta menoa Tiina kannoillani kuten viime kerrallakin :) Meno oli yllättävänkin kevyttä, vaikka työviikon ja automatkan päätteeksi oli tuntunut vähän raskaalta ajatus lumessa tarpomisesta. Tai varsinkaan juoksemisesta. 

Viimeinen pätkä reitillä on jälleen pikitietä, ja nousua löytyy siitäkin osiosta. Maaliin noustaan Himos areenan pihalle. Maalissa saimme levyt suklaata, pähkinävanukasta ja ajan henkeen sopivasti maskit. 

Olin pukenut justiin sopivasti päälle. Kevyesti ja suht ohuesti. Juostessa oli sopivan lämmin. Maalissa vilu tuli kuitenkin nopeasti, ja oli syytä kiirehtiä mökille pesulle ja vaatteita vaihtamaan. 

Maalissa olin ajalla 1:02:53, joka oli parempi kuin viime kerralla, ja oikeutti naisten sarjassa sijaan 13/91. Tuo sijoitus on itse asiassa minulle oikein hyvä. Olen yleensä polkukisoissa loppupäässä parasta kolmannesta, eli reilut kymmenen pykälää normia ylempänä listalla tällä kertaa. Ehkäpä tässä enjoy-sarjassa tosiaan muutkin nauttivat reissusta, ja ottivat kisan vähän tavallista rennommin.

Iltajuoksut juostaan lamput päässä. Tässä odotellaan perjantain starttia.

Ilta meni syödessä ja yö pyöriessä. Ei oikein osannut rauhoittua pitkän päivän jälkeen ja vieraassa petissä. Herätys oli säädetty kasiin, sillä kympiltä oli tarkoitus startata lauaintain päiväkisaan. Aamulla keiteltiin puurot ja kahvit, ja vähän ennen kymppiä lähdettiin jälleen odottelemaan omaa vuoroamme päivän polkuiluun, lauantain challenge-sarjan 13 km juoksuun. 

Keli oli hyvä. Tuulinen ja viileä, mutta poutainen meidän lähdön ja kisan aikana. Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta. Valitsimme lähtökarsinan samoilta hoodeilta kuin illalla, eli kolmos- ja nelosryhmän taitteesta. Taisin jollekin sanoa että ollaan lähtöryhmässä 3,8. 

Jaloissa tuntui ekan nousun aikana pientä jäykkyyttä, mutta yleisesti ottaen juoksu meni ihan ok. Olin itse asiassa yllättynyt, että lopulta vauhti oli tällä pidemmällä reitillä minulla ihan sama kuin iltajuoksussa. Toki tällä kertaa oli juoksuliivi ja omat juomat mukana. En siis pysähtynyt huoltopisteille edes juomaan. Sipsit olisivat kyllä houkutelleet, mutta niitä oli mökillä ostettuna, joten jätin nekin juoksulla ottamatta. 

Loppumatkassa alkoi kyllä jo tuntua raskaalta, täytyy myöntää. Kisat ja kovemmat juoksut ovat olleet vähissä lähiaikoina, ja edellisen illan juoksu ja huonosti nukuttu yö painoivat. Matkahan ei tänäänkään ollut erityisen pitkä, mutta kyllä se vaan harjoituksen puute ja kokonaiskuormitus jotain vaikuttavat. Pinnistin kuitenkin vielä viimeisen nousun maaliin ja sain taas suklaatia palkinnoksi. Tiina ylitti maaliviivan jälleen ihan minun perässä. Maalissa olin ajalla 1:28:53 jolla olin naisten sarjan sijalla 20/90. Jälleen ihan passeli suoritus minulta.

Illasta oppineena ei jääty yhtään seurustelemaan pihalle, vaan suunnattiin mökille suihkuun hetimiten. Heidi ja Heli tulivat vähän meidän perässä, ja kun koko tiimi oli peseytynyt ja vaihtanut puhdasta ylle, niin suunnattiin kisalippuun kuuluvalle lounaalle. Lounas oli muuten oikein erinomainen! Kiitos. 

Matkalla nauratti vielä tässä kohdin. Kuva Tommi Kuronen.


Myöhemmin reitillä alkoi olla vakavampi ilme ja otsa hiessä.
Kuva Nico Peltola


Heidi ja Tiina suuntasivat lounaan jälkeen takaisin kotiin, me jäätiin vielä Helin kanssa asuttamaan Himoksen mökkiä sunnuntaihin asti. Ilta meni mukavasti kuulumisia vaihtaen, jalkoja venytellen, ja pientä purtavaa nauttien. Sunnuntaina siivoiltiin aamulla paikat ja startattiin mekin kotimatkalle.

Summa summarum. Oikein mukava reissu, ehdottomasti voin harkita vielä uudestaankin. Iltapolku on erityisen tunnelmallinen. Ehkä se, ja sitten vähän hiihtoa lauantaille voisi olla seuraavan reissun agenda. Ja olishan Himoksella juoksut jo kesälläkin! :)

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Urheiluvuosi 2021

Laitan nyt vuoden 2021 viimein pakettiin virallisesti, koska tästä on perinne tullut. On vaan jäänyt kirjaamatta aiemmin. 

Ensin lukuja vertailuineen:

2021: Juoksu 1738 km, 189 h/ Pyöräily 2908 km, 125 h/ Uinti 92 km, 31 h/ Hiihto 318 km, 35 h/ Yht. 602 h
2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h
2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h
2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h
2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h
2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h
2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h
2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Viime vuosi oli taas omanlaisensa, kuten vuodet tuppaavat olemaan. Liikunnallisia tunteja kertyi jälleen yli kuusisataa, mutta samantyyppinen alavire vaivasi kuin vuotta aiemminkin. Tehotreenit ovat vaihtuneet pk-lenkkeihin, ja kisoja on kertynyt vuodelle vain muutamia. Toisaalta kokeilin jotain ihan uutta, siitä pisteet mulle.

Juoksu

Juostua tuli poluilla ja teillä jälleen. Korttelimara omilla nurkilla, Nutsia Kuusamossa, ja polkua samoin Paukunharjulla, Tuusulassa ja Strömforsissa. Juoksin ilosta ja halusta, ja juoksin osin myös virtuaalimitalien perässä. Kävelin myös paljon, ja keräsin askelia. Elokuussa julistin askel-streak-putken päättyneeksi omalta osaltani kun olin kerännyt vähintään 9250 askelta 600 päivää peräkkäin. 



Pyöräily

Pyöräilyä ei tullut ihan kolmea tonnia, mutta ei nyt paljon jäänytkään. Perinteinen 12 h fillarointi Mäntyharjulla kuului taas ohjelmaan, samoin muutama mahtava erikoislenkki, mm. pyöräily työviikon päätteeksi Mäntsälästä Kotkaan, ja seuraavana päivänä takaisin. Se reissu sai minut hyvälle tuulelle. Joskin myös ahterin ruvelle. Sijoitin tällä kaudella pyöräilylippikseen, jota pidin etukäteen vähän hassuna keksintönä, mutta joka osoittautui ihan näppäräksi tekeleeksi. 



Uinti

Hallit ovat olleet osin kiinni korona-aikana, ja minä olen huono uimaan järvissä ja muissa luonnonvesissä. Märkkäri on saanut pölyttyä kaapissa. Paitsi kun Anneli alkoi houkutella minua mukaan swimruniin, niin oli pakko kaivaa puku esiin ja testata mahtuuko se edes päälle. Uintia olen totisesti viime vuonna kaivannut. Käytin sitten hyväkseni niitä mahdollisuuksia joita siihen avautui, ja tein mm. Vierumäen ja Vuokatin reissuilla vähän reippaammin kilsoja tässä lajissa kertaheitolla.



Hiihto

Hiihtoa sentään pääsi vähän tekemään viime kaudella. Siitäkin tykkään kovasti. Pertsasta nimenomaan. Pitkän tähtäimen suunnitelmisssa on opetella joskus myös luistelutyyli, mutta se on sitten joskus. Onpahan mitä odottaa. Vuokatissa pääsin vähän suksille viime joulukuussa, ja tietysti tammi-helmikuulla kertyi kilometrejä Mäntsälässäkin, kun kerran lunta saatiin.



Kaikkea muuta

Tosiaan se uusi lajikokeilu kaudella 2021 oli swimrun. Olihan se säätöä, kun vedettiin settiä tavis märkkäreillä. Onneksi keli oli viileä, että ei ihan paahduttu rusinaksi. Täytynee pohtia tämän lajin jatkoa. Jos haluaa sitä lisää, kannattanee sijoittaa swimrun-pukuun. 




Lisäksi oli tietty melontaa, joogaa, kävelyä, patikointia ja voimaa.

Mitä opin liikunnan suhteen vuonna 2021? 
Opin että ihan jokaisen virtuaalihaasteeseen ei voi, eikä kannata osallistua. 

Missä haluan kehittyä? 
Voimaa, notkeutta, kehonhallintaa. Näitä lisää.

Mitä tavoittelen tulevalla kaudella?
Haluan ymmärtää että usein vähemmän on enemmän, ja haluan varmistaa että liikunnassa pysyy ilo vahvasti mukana. Tavoittelen inspiraationpurskahduksia liikunnan(kin) saralla.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Sporttiloma Vuokatissa

Tätä voisi sanoa jo perinteeksi. Sporttiloma Vuokatissa Katinkullan kupeessa sporttaillen likkaporukassa. Tämänkin reissun haluan ikuistaa muistoihin kuvina ja muutamina lauseina, joihin on ihana palata aina vaan uudestaan.

Reissun mahdollisti jälleen Raila, ja lisäksi mukaan saatiin Anneli. Samalla voimakolmikolla oltiin liikkeellä viimeksi pari vuotta sitten, viime vuosi jäi väliin samoista syistä kuin moni muukin reissu ja tekeminen. 

Mut joo, seuraavaksi lyhyesti reissun speksit.

La 27.11. starttipäivä eli matkapäivä, juoksulenkki

Raila tuli hakemaan minua vähän kasin jälkeen aamulla. Koukattiin Anneli mukaan, survottiin sukset, retkiluistimet, lumikengät, reissukassit ja likat kyytiin. Yhtään nyssäkkää ei olisi enempää mukaan mahtunut, se todettakoon. Autossa oli tiivis, mutta kovin innostunut ja odottavainen tunnelma. Eikä montaa hiljaista hetkeä koko kuuden tunnin matkalla :)

Kuopiossa pysähdytiin syömään. Ei tienvarren huoltsikalle, kuten yleensä, vaan ajettiin keskustaan kauppahallin alakerran nepalilaiseen. Vink vink, tämä ravintola ei päässyt jatkoon. Jotain jäi uupumaan. Kyllä meidän Mäntsälän paikallinen vastaava ravintola pesee tuon kuusnolla. Mut kupu saatiin ravittua ja matka jatkui. Perillä oltiin joskus neljän kieppeillä tai sitä luokkaa. Saatiin avaimet ja löydettiin mökkikämppä ihan paikallisen S-marketin takaa olevista paritaloista.  

Lumitilanne Vuokatissa ei ollut mahdollistanut kuin ensilumen maksullisen ladun tekemisen. Latuhinta per päivä 24 eur kuulosti minulle liian suurelta panostukselta, varsinkin kun tuo latu oli kovin mäkiseen maastoon ajettu, ja tiesin että minusta ei oikein ole sen hiihtäjäksi tässä vaiheessa kautta. Alkuviikolle oli luvattu lunta, joten päätin odotella että pääsisin helpommille lähiladuille Katinkullan alueella tai aurinkoladulle.

Pistin nastarit jalkaan ja lähdin kuitenkin verryttelemään automatkan jäykistämiä koipia hölkällä Vuokatinvaaran laelle. Raija ja Anneli tekivät saman reissun reippaasti käpotellen.

Kympin hölkkä Vuokatinvaaralle. Nousua 205 m,
joista lähes kaikki noin puolentoista kilsan matkalla
mitä tulee vaaran alta se laelle.


Lumitykit työssään yötäpäivää. 




Su 28.11. eka täysi päivä, lenkkiä ja uintia

Heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen ja kireään pakkaseen. Tänäänkin oli lenkkipäivä, ja lenkki suuntautui nyt Vuokatinvaaralta poispäin, kohti Naapurivaaraa. Nastarit jalkaan, hirveesti vaatetta päälle ja naama huurteessa ihailemaan lunta ja aurinkoa. En ihan löytänyt sitä mitä etsin, eli komeeta näköalapaikkaa Naapurinvaaran tien varressa. Löysin kuitenkin Naapurinvaaran luontopolun, ja kävin kahlaamassa sen neitseellistä lumipintaa pienen lenkin. Jälkikäteen kuulin että minun olisi pitänyt jatkaa vielä hetki Naapurinvaaran tietä, että se näköalapaikka olisi löytynyt. En kuitenkaan siiinä pakkasessa ja ilman juomaa ja eväitä uskaltanut tehdä kovin pitkää lenkkiä, vaan käännyin takaisin. Matkaa kertyi lenkille kympin verran. 

Alkuillasta suuntasimme kohti Katinkullan kuntoallasta, jossa minulle kertyi uintikilsoja kolme ja puoli. Olishaa siinä kylpylä sivussa jossa olis poreita, allasbaareja, saunamaailma ja vaikka mitä elämystä. Minulle vaan iskee vielä kovemmin 25 metrin allas, jossa on aina tilaa uida. Kuntoaltaalla on joka kerta ollut tosi vähän väkeä, ja se on kyllä uimarille juhlaa kun saa oman radan käyttöönsä, tai jos radalla vaikka on joku toinenkin uimari, niin radat ovat tosi leveitä, joten ohittaminen on tehty erittäin helpoksi. 


Naapurinvaaran nousua edessä


Naapurinvaaran luontopolkua, jota pääsin avaamaan

Ma 29.11. Luontopolkuilua ja uintia

Parin päivän pakkaslenkit alla ja uusi kireä pakkaspäivä edessä. Aurinko näyttäytyi, mutta mittari laski lähelle kahtakymmentä pakkasastetta. Juoksuhommiin lähtijäksi ei minusta ollut, mutta lähdettiin Railan kanssa katsastamaan Eino Leinon patikkapolkua Vuokatinvaaran kupeeseen. Mahtavia maisemia, nousua ja laskua. Kaikkinensa kilsoja kävelylenkille tuli kymmenkunta. Alkumatkan nousuissa pysyi lämmöt hyvin, mutta takastullessa laskettelurinteen reunaa mukailevaa polkua köpötellessä viima viilensi nenänpään ja näpit, vaikka oli talvirukkasta kaksin kerroin. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että välillä piti kaivaa känykkää esiin ja napsia kuvia. Eihän se maisema koskaan kuvassa näytä niin upealta kuin livenä, mutta muistoja on silti mukava tallettaa.

Lounaan jälkeen taas uimaan siinä viiden kieppeillä. Pakkasta oli Katinkullan mittarissa kahdeksantoista astetta. Kolme tonnia tuli mittariin sekarimeiningillä, eli oli vaparii, rinulii, selurii ja lättärii. Siihen alkuun ja loppuun hyvät lämmöt "nappisaunassa". Nappisauna on naisten puolella oleva sauna, jossa löylyä painetaan seinässä olevasta napista kiukaalle. Vesi tulee kiukaan päällä olevasta suihkuttimesta ohuena sumuna ja tekee löylystä pehmeän ja hellän. Ristimme siis tuon saunan nappisaunaksi.

Raisa ja Raila tukat huurussa Vuokatinvaaralla






Eino Leinon lenkki S-marketin kupeesta lähtien ja palaten

Ti 30.11. hölkkää ja uintia, ja pitsaa

Tänään tuli lunta taivaan täydeltä. Pakkanenkin tietysti vähän hellitti, mutta totuus on, että kaikki ulkoliikunta oli hieman haasteellista voimakkaan lumisateen ja tuulen johdosta. Tein pienen lenkin, mutta olisi ehdottomasti tarvinut ottaa suojalasit silmille, sillä vaakatasossa tulevat pienet lumihiutaleet moukaroivat silmämunia niin että sattui. Lisäksi lunta kertyi auraamattomille teille yli nilkan, joten melkoisessa pöpperössä sitä edettiin. Vauhti sen mukaan. Tuo seitsemän kilsan lenkki saatteli juoksusaldoni marraskuun osalta täyteen sataseen, joten revin ilon tällä kertaa siitä. Silmämunilleni lupasin lenkin jälkeen että en koskaan enää lähde ilman suojalaseja tuollaiseen pyrytykseen.

Kuuden kieppeillä käytiin taas heittämässä porukalla uintikeikkaa Katinkullan kuntoaltaaseen. Altaalla oli treenailemassa myös eräs erittäin menestynyt suomalainen nuori miestriathlonisti, jonka kanssa muutama sana vaihdettiin. Hää on Estoniassa heittänyt IM täysimatkan kasipuolen kieppeille viime vuonna, että vauhtia löytyy. Huimaa. 

Ja sitten, onhan se nyt kerran reissussa pitsalla käytävä, ja se kerta oli tänään. Hipsittiin yläkerran Classic Pizzaan mussuttamaan menetettyjä kaloreita takas. Suositus tälle mestalle. Maistuu varmasti muutenkin hyvälle, mutta erityisen hyvälle se pitsa maistuu ulkoilun ja uinnin jälkeen. Koronapassit oli kaivettu esiin, mutta täällä tilanne on vielä sillä tasolla että passeja ei ruokaravintolassa edes ilta-aikaan kyselty.




Um mum mum. Mulle rasvaa ja hiilaria heti


Ke 1.12. vihdoin hiitoa, ja taas uintia

Lunta tuli eilen niin paljon että latuja alettiin ajaa. Valitettavasti latukone ei kuitenkaan käynyt vielä meidän mökin nurkalla. Tai kävi, mutta vasta myöhään illalla. Onneksi reippaat mummelit ja papparaiset (tämä suurella kunnioituksella ja rakkaudella) kävivät heti aamusta ajamassa ladut auki kaurapuuron voimalla. Minä tein aamulla vähän töiden rippeitä mahtavan ergonomisesta reissutyöpisteestäni käsin. Kävin sitten jalkapatikassa tsekaamassa latujen tilanteen, totesin omatoimiladut avatuiksi, ja siirryin itsekin kauden ekaan suksitestiin. No olihan se raskasta ja kummallista taas monen kuukauden tauon jälkeen. Omatoimilatu ei ole ihan yhtä pitävä ja vakaa kuin koneella ajettu, joten aikamoista säätöä oli tuo kuuden kilsan testilenkki. Mutta iloa se tuotti. 

Illan toinen aktiviteetti jo tuttuun tapaan uinti, jota tällä kerralla taas reilu kolme kilsaa. Alkaa tottumattoman käsissä ja selässä kohta tuntua joka päivän uinnit. Sentään normaalisti ja viime aikoina uintia on tullut harrastettua noin kerran viikossa, ei suinkaan monta päivää peräkkäin. 

Työpiste yöpöydällä, koristetyynypino istuimena

Omatoimilatu ei ihan pärjää koneella ajetulle


To 2.12. Hiitoa ja uintia

Eilen illalla oli ladut sitten ajettu myös Katinkullan kuntoradalle. Ei edelleenkään aurinkoladulle, sillä lunta ei taida vieläkään olla riittävästi. Tuo kuntorata on aika lailla tasan kaksi kilsaa, ja sille pääsi ihan siitä meidän mökin nurkalta, S-markettia vastapäätä. Ihan ässää. Helppo latu, koska vaan pääsee huoltoon omaan mökkiin, eikä pelko eksymisestä. Haastepuolena ehkä sitten suht runsas osallistujamäärä yhdistettynä minun ohituskammoon (en taho kehata ohittaa ku jännään että vedän itteni nurin ku lykin ohitte siinä luistelijoitten baanalla enkä latu-urassa) Mut hei, mihinkäs tässä on kiire kun piti muutenkin ottaa vähän rennommin tällä reissulla nää urheiluhommat. ..tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, mutta jätän sen toiseen kertaan. Tiivistettynä voisi sanoa vaan sen, että viimeinen vuosi on ollut monella tapaa minulle erilainen ja raskas, olen joutunut vähentämään liikuntaa, ja pohtimaan muutenkin jaksamistani useasta eri kulmasta. Eli tällä(kään) reissulla ei ollut tarkoitus vetää ihan all in-tyyppisesti itseä piippuun. Liikuntaa joo, mutta nautiskellen, ei suorittaen. ..Mut se siitä tässä kohtaa.

Aamulla neljätoista kilsaa, lounas ja lepo, neljältä vajaa kasi hiihtoa, ja sitten saunaan ja uimaan Katinkultaan kuudelta. Siinähän se päivä vierähti taas ja illalla kyllä uni maistui.

Vuokatinvaara palaa?! Ei, lumitykki laulaa


Valaistu Katinkullan kuntoradan lenkki



Pe 3.12. hiihtoa ja uintia, viimeistä viedään

Viimeinen täysi reissupäivä alkaa millä muulla kuin runsaalla aamiaisella ja jatkuu hiihdolla. Viistoista kilsaa aamuvuorossa ja iltapäivällä vielä kutonen että tulee reissulle 50 km täyteen. Mukava pyöreä luku. Annelin kilsat huitelee tässä vaihessa noin sadanneljänkympin paikkeilla ja Railalla taitaa olla kilsoja joitain seittämänkympin luokkaa. Minusta ei sellaisiin määriin ole, eikä ole tarviskaan. Olen hinkannut nyt kolme päivää tätä Katinkullan kuntorataa tyytyväisenä. Juu en kyllästy. Tottakai hiihtäisin mieluusti myös pitkää maisemalenkkiä, mutta Vuokatin alamaaston kovat laskut (nousut ei mua haittaa, mutta alamäkiä pelkään) eivät saa minua syttymään. Nautiskelen helpolla ladulla ja uskon että tulevana talvena pääsen myös muille laduille vielä hiihtelemään. 

Kaverit jättivät tänään uinnin väliin ja lämmittelivät mökin saunan. Mie en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, ja kävin vielä vikan illan kunniaksi kauhomassa muutaman kilsan Katinkullassa. Olen joskus pikkulikkana uinut melkein satkun kuukaudessa, ja rutiinisti jotain kuudenkympin ja kaheksankympin väliin. Kai sitä nyt sitten kestää viikossa uida 16 km :)


Viiskymppiä tuli täyteen ja se riittää tällä kertaa


La 4.12. Kotimatka ja palauttava yin illalla

Aamulla noustiin reippaasti (jaa, no hieman kankeina) aamupalalle, pakattiin kamat autoon, palautettiin avaimet ja suunnattiin kotia kohti. Olihan siinä taas ajamista, vaikka muutama kuski olikin. Maisema vaihtui matkalla runsaslumisesta vähälumiseen. Pakkasta ja lunta oli kuitenkin kotopuolessakin, joten ehkä pääsemme Mäntsälässäkin hiihtämään lähiaikoina. Lahdessa ja Hesassa latuja on jo avattukin. Minä en lämpene niistä ruuhkaisista laduista, joten odottelen jälleen luonnonlumia ja vapaampia latuja.

Jep, kotona oltiin alkuillasta. Lapset olivat karanneet serkkulaan yökyläilemään, ja isäntä pistänyt saunan lämpiämään. Avot eiku saunan kautta telkun eteen venyttelemään kankeita raajoja lyhyen palauttavan yin joogan parissa. 

Summa summarum: kiitos ja kumarrus reissuseuralle ja erityisesti Railalle joka on mahdollistanut meille nämä ihanat ja törkeän edulliset sporttireissut. Ja Annelille, joka inspiroi minua rohkealla ja aina sporttiin valmilla asenteellaan. Ootte mahtavia tyyppejä molemmat! Ehkä välillä aika puheliaita ja kovaäänisiä innostuessanne (jota tapahtuu aika usein), mutta sillai ihanalla tavalla joka saa hymyn huulille. Näissä reissuissa parasta on samanhenkinen seura, upeet mahdollisuudet ulkoiluun ja urheiluun, mahdollisuus sportata oman aikataulun ja toiveiden mukaan yksin tai seurassa, runsaat aamiaiset, jäsenten kolotus kovan päivän jälkeen, ja kellahtaminen petiin uneksimaan tulevan päivän mahdollisuuksista. Ensi vuonna uudestaan? I´m in. Oon mukana!

Reissun saldo vielä numeroina:

Hiihto 50 km
Juoksu 27 km
Uinti 16 km
Kävely (mitattu) 12 km
Sporttitunteja (mitattu) 17 h
Ruokaa paljon, herkkuja jonkin verran, unta melkein riittävästi, iloa isosti