Kymmenes kerta ja jäähyväisten jättö (?)

Lauantaina olisi minun triathlon-uran kymmenes kisareissu. Samalla se taitaa olla hetkeksi jäähyväisten jättö tri-kisoille. Tri-lajien harrastaminen erikseen kyllä jatkuu, kaikki niistä ovat minulle hyvin mieluisia ja rakkaita lajeja. Tuntuu vaan että jo viime kaudella alkanut henkinen alavire tri-kisojen suhteen ei ole helpottanut. Viime kesänä Lahden kisa-endorfiineissä ilmoittauduin mukaan myös tälle kesälle, mutta sellainen into-piukee-jännitys-keskittyminen-kaikkipeliin-mentaliteetti puuttuu.

Vuoden 2018 IM 70.3 Lahti

No, ei tässä ole tarkoitus suggestoida itseään huonoon suoritukseen tai melankoliaan, päinvastoin. Kerään positiivisia muistoja summaamalla kisat joita on takana. Ja ne ovat tässä:

1. Vantaa TRI 5.6.2016 (sprint uinti 750 m - pyörä 20 km - juoksu 5 km) 1:33:22
Tää oli ihan eka, ja tärkein anti oli silloin testata vaan millaista se triathlonkisaaminen on. Miten siellä pitää käyttäytyä ja miten ne vaihdot hoituvat. Jännitti ihan hitsisti. Positiivisia muistoja siitä miten hyvin noviisi huomioitiin. Järjestäjät jaksoivat vastailla tyhmiin kysymyksiin ja osallistujat kannustivat toisiaan. Linkki ihan ekaan "klik"

2. Voimarinne TRI 2.7.2016 (olympic uinti 1500 m - pyörä 40 km - juoksu 10 km) 2:59:07
Sprintistä uskoa keränneenä päätin lähteä pykälää pidemmälle matkalle heti kuukauden päästä. Tampereella on erityinen paikka sydämessäni, ja siellä yövyin kisaa edeltävän yön. Mukana oli minun teini kaverinsa kanssa. Menivät Särkäniemeen sillä välin kun minä kisasin. Kisa meni hyvin vaikka oli hellettä ja juoksu oli raskas. Alitin kolme tuntia ja olin siitä hyvin iloinen. Tästä bloggaus "klik"

3. Challenge Turku TRI 14.8.2016 (1/2 uinti 1900 m - pyörä 90 km - juoksu 21,1 km) 6:10:06
Sitten repäisin. Lähdin heti ekana tri-vuotena kokeilemaan myös puolimatkaa. Turussa oli mukava kisa, hyvät järjestelyt ja tasainen reitti. Jännitin kovasti jaksanko pyöräillä 90 km. Pyörä on ollut aina minulle haastavin osuus, sillä se on suhteessa heikoin lajini (ja samalla kisan pisin pätkä). Lisäksi pelkään että renkaat puhkee ja joudun vaihtohommiin. Pääsin maaliin ja mielestäni ihan kelpo ajalla. Huoltojoukoissa mukana ukkokulta. Koko tarina myös tästä blogissa.

Ensimmäinen tri puolimatka tehtynä ja hieno mitali napattuna

4. Vantaa TRI 18.6.2017 (olympic) 2:46:58
Uusi kausi, uudet kujeet. Olin huomannut, että pidemmät matkat sopivat minulle paremmin kuin sprintti, joka on yhtä varusteiden vaihtoa ja häsäämistä. Aloitin kauden tutussa paikassa Kuusijärvellä perusmatkan merkeissä. Kolme tuntia alittui reilusti, mutta Vantaalla pyöräosuus on vaan 38 km, eli siitä saa jo pienen aikaedun. Kisarapsa blogissa.

5. Challenge Turku TRI 13.8.2017 (1/2) 5:49:00
Koska viihdyn tutuissa maastoissa, päädyin taas Turkuun ja haastamaan edellisen vuoden ajan. Parannusta aikaan tulikin reilusti, ja nyt mentiin jo näkyvästi alle kuuden tunnin. Olin itse asiassa kuumeessa vielä muutamaa päivää ennen starttia, joten ihan hyvä suoritus. Ei voi valittaa. Kisarapsa blogissa ja linkki siihen tässä "klik"

Challenge Turku tri puolimatka 2017. Uintiosuus Aurajoessa.

6. Challenge Almere TRI long (uinti 3,8 km - pyörä 180 km - juoksu 42,2 km) 9.9.2017 12:58:50
Menin totaalisesti sekaisin ja ilmoittauduin täysimatkalle! Olin aivan hermoraunio. Jo pelkkä varusteiden kanssa reissaaminen olisi ollut minulle stressi. Sen lisäksi ihan mahdoton fillarilenkki! Uintia en pelännyt, ja maratonejakin oli tehtynä. Mutta se fillari! Vaan mie selvisin! Tämä on ehkä kisahistoriani rakkaimpia muistoja! Olin tosi ylpeä siitä työstä mitä olin tehnyt. Ja se tuotti tämän tuloksen. Jaksoin puskea kolmetoista tuntia putkeen. Ja sen jälkeen fillaroin vielä hotellille neljä kilsaa. Tähän rapsaan linkki tässä "klik"

Challenge Almere 2017 tri täysimatka

7. Vantaa TRI 17.6.2018 (olympia) 2:44:43
Sama kaava jatkuu. Kesä ja kausi alkaa Kuusijärveltä. Edellisen vuoden aika paranee ja mieli on korkealla. Ehkä jo pientä kutittelua takaraivossa sen suhteen että alkaakohan tää toistaa itseään ja haluanko viilata vielä minuutteja pois näissä merkeissä, vai kokeilla jotain ihan muuta. Kisarapsa blogissa.

8. Lahti IM 70.3 puolimatka 30.6.2018 5:52:51

Saatiin naapurikylään Ironman puolimatkan kisa. Siihen oli sitten ihan pakko päästä. Varsinkin kun kavereita lähti paljon mukaan. Tutuissa maisemissa oli kiva kisata, ja kisakin meni ihan ok. Puolimatkan enkkaa ei tullut, mutta reittiennätys tietysti tuli :) Hauska iltakisa. Ei tarvitse lähteä aamukankeana radalle. Kisarapsa blogissa.

9. Ironman Kalmar 18.8.2018 12:00:51

Pitihän se yksi täyden matkan Ironman käydä koettamassa. Paikaksi valikoitui Kalmar, vaikka aika moni tuttu lähti Tallinnaan. Kalmarin reissu tehtiin yhdessä Petran kanssa, ja reissuhan meni oikein mahtavasti. Laivalla tankattiin hiilareita buffetissa ja vedettiin karssua jälkkäriksi, autolla huristeltiin satoja kilsoja Tukholmasta Kalmariin ja takas. Kisa meni kivasti, vaikka juoksuosuus jäi vähän harmittamaan. Ei maistunut eväät, joten energiat loppuivat ja vauhti hyytyi mateluksi. Maalissa kuitenkin lähes tunnin nopeammin kuin edellisenä vuonna Almeressa. Linkki Ironmaniin "klik"

IM Kalmarissa 2018 olin erityisen tyytyväinen pyöräosuuteen

Kalmarin jälkeen märkäpuku on pölyttynyt kaapissa, vaikka uimassa on tullut käytyä hallin puolella. Pyörän kampia on pyöritelty ja lenkkareitakin kulutettu. Olen "vaan" urheillut ilman suurempaa suunnitelmaa. Ainakaan tri-kisoihin tähtäävää suunnitelmaa. Itekseen, ilman valmennusta. 

Ja nyt se Lahden kisa sitten on muutaman päivän päästä. Taas alkaa tuttu hermoilu että muistanko kaiken! Miten vaihdot sujuu! Kestääkö fillarissa renkaat! Meneekö vatsa sekaisin tai kramppaako jalat! Ehtiikö useamman päivän vaivannut yskä hellittää ennen kisaa, vai onko keuhkoputket limaa täynnä vielä lauantaina! Onhan järjestäjä hoitanut uimareitin siten, että niihin kivikoihin ei tänä vuonna törmää kukaan! Yhtään vaihtoharjoitusta ei ole tälle kaudelle tehtynä! Ei yhtään avovesiuintia tänä keväänä! Menisikö tämä reissu vaan takaraivomuistista?!

10. Lahti IM 70.3 puolimatka 29.6.2019 - Coming soon!

Mukana kisassa numerolla 214

214 Ala-Lipasti Raisa AWA Bronze F45-49 FIN (Finland)

Kisarapsa luettavissa myöhemmin. Sitä ennen - epätoivoisen limakurkun viimeinen yritys pelastaa startti muutaman päivän päästä....

NUTS 55 km - tunteiden sekamelskaa

Monta ekaa kertaa. Eka kerta Kuusamossa, eka kerta Rukalla, eka ultramatka, eka näin pitkä polkujuoksu, eka NUTS ja eka totaaliärsyyntyminen reitillä. Lopulta fiilis kuitenkin positiivisen puolella.

Kerron kohta lisää, ensin kuitenkin perinteiseen tapaan kuva kun ollaan jo maalissa, ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa ja poletti kaulaan. Poletti ei kerro matkan pituutta. Minulla se oli 55 km.

Savukoneet ja kaikki. Ihan ku isoissa kisoissa. Ja olihaa nää isommat kuin olin ajatellut.

Lähdettiin ukkokullan kanssa viettämään laatuaikaa Kuusamoon. Mie olen aina halunnut käydä katsomassa Karhunkierrosta, ja tämä eventti tarjosi siihen eturivin paikan. Toni taas on innostunut maastopyöräilystä. Pakattiin siis fillari ja muut tarpeelliset tavarat mukaan ja ajeltiin Rukalle torstaina. Oli varattu muutama lomapäivä, että kun pohjosiin asti ajellaan, niin ehditään vähän jotain katsellakin.

Perjantaina keli oli komea. Viileää, mutta aurinkoista. Toni lähti pitkälle fillarilenkille, ja mie kävelin katsomaan 166 km sarjalaisten starttia Rukakeskukseen. Majoituttiin Heikkalassa, josta on vajaa kilsa "keskustaan". Kävellen puikkaa melkein nopeemmin perille kuin autolla. Toki muutama nousumetri tulee... Startti oli haikeenhuikeeta katsottavaa. Kavereilla on edessä reilu vuorokausi reippailua Karhunkierros eestaas. Oma viisvitonen alkoi tuntumaan naurettavan lyhyeltä matkalta. Kehtaako edes kenellekään sanoa että sellaisen pikkuhölkän kävi heittämässä...

Ilta rauhoituttiin mökillä. Mie aloin siirtää ajatukset seuraavan päivän koitokseen ja pakkailin kamoja kasaan. Punnasin vesipulloja ja pohdin selviänkö vaan litran varastolla vai otanko enemmän. Eka huoltoväli on kuitenkin lähes 32 km. Yritin saada unen alkamaan ajoissa. Yritin.

Lauantaina oli kyyti Oulankaan starttipaikalle varattu Scandicin edestä klo 8:20. Söin aikaisen ja runsaan aamiaisen, keräsin kamat kasaan ja Toni heitti minut bussille. Huom - ei turhia kävelymetrejä jaloille ennen starttia :) Olin ajoissa paikalla ja pääsin ekaan bussiin. Bussejahan oli siis jonossa monta ja ne kuskasivat 55 km sarjalaisia luontokeskukseen josta lähtö tapahtui.

Olin siis myös Oulangassa ajoissa (reilu tunti ennen starttia), sillä bussit lähtivät Rukalta sitä mukaa kun ne täyttyivät. Positiivista: ei vessajonoa. Haaste: paniikki ehtii alkaa kasautumaan. Eräs seurue jonka kanssa päädyin juttusille, oli kauhuissaan kun sanoin että minulla on varusteena kaksi pitkähihaista paitaa, mutta ei takkia. Saivat minut vakuuttuneeksi että kastun sateessa ja jäädyn matkalle. Survoin siis toppatakin juomaliivin sivutaskuun vielä viime metreillä. Alun perin sen oli tarkoitus matkustaa drop bagissa maaliin odottamaan minua.

Eipähän ole hellettä, helle on minulle myrkkyä. Tän kanssa selviän hyvin.

Pro-polkujuoksijat saivat minut hätääntymään, ja pakkaamaan tämän varmuudeksi mukaan. Onneksi se ei paina paljon. 

Oulanka täyttyi juoksijoista ja vessajonot venyivät. Onneksi takapihan puskassa oli tilaa niin miehille kuin naisille.

Vähän ennen starttia Oulangan luontokeskuksessa. 

Tämä kaveri oli myös Oulangassa toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Startti oli kympiltä. Olin (tässä päivän kriittisin ja suurin virhe!!!!) jäänyt suhteellisen kauas startin etureunasta. En todellakaan tajunnut miten paljon meitä oli, kaikki lähdössä samaan aikaan polulle, ja että polku on niin kapea ja hidas tosi pitkään alussa. Ainahan kisoissa on alussa vähän ruuhkaa, mutta tämäpä ei hellittänyt. Ei vaan tullut kohtaa jossa olisi päässyt hitaammista ohi. Jono oli todella pitkä ja se liikkui todella hitaasti. Olin odottanut tätä juoksua tosi kauan ja menohaluja oli ihan hirveesti. Jalkoja melkein pakotti tarpeesta päästä juoksemaan ja pääkoppa oli tosi kovilla. Rauhoittelin itseäni ekat 5 km että matkaa on vielä ja ehdin kyllä juosta. Ruuhkaa oli kuitenkin enemmän tai vähemmän lähes koko matkan. Tästä todella pitkä miinus järjestäjälle! Ja minulle kun en tajunnut ottaa paikkaa lähempää "kuumaa" ryhmää. 

Maisemat olivat mahtavat, se täytyy sanoa. Kuitenkin jos olisin katsomassa vaan maisemia, niin tekisin sen mieluummin pienemmässä porukassa. Ja kun olen juoksemassa, teen sen mieluiten omalla tempolla ja vauhdilla. Jos taas jotain positiivista yrittää kaivaa, niin varmaa oli että reitiltä ei eksy. Ja yksin ei tarvitse tallustaa. Ekalle pätkälle sattui sitten vielä se helkkarin painorajoitettu silta. Ja koska olin hidastellut tämän kävelyporukan "tiimissä", ja järjestäjä päästi vielä 34 km sarjalaiset samalle reitille samaan aikaan, oli meitä jonottamassa sillalle sekä meidän 55 km porukkaa, 34 km porukkaa että joitain 83 km porukasta. Jonoteltiin siinä ehkä noin 15 minuuttia. Olin aivan hermona ja taisin sanoa seuraaville jonossa että tämä oli tasan eka ja vika kerta täällä, tällä ei ole mitään tekemistä kenenkään juoksukunnon kanssa.

Painorajoitettu silta hidasti menoa. Kuva Aapo Laiho.

No, henkisesti vähän helpotti välillä. Oli kohtia jossa pääsi ohittamaan, ja oli nopeampia pätkiä jossa pääsi juoksemaan. Niinä hetkinä tunsin riemua. Oikeesti. Tuntui pakahduttavan hyvältä juosta. Tossu nousi kevyesti ja viileä ilma oli minulle nannaa. Päällä oli juuri sopivasti vaatetta ja vatsa ei valittanut. Täydellistä.

Eka huoltoväli oli tosiaan noin 32 km. Söin matkalla yhden protskupatukan, mehua ja karssua. Karssut oli muuten hyvä valinta. Niistä sai sokeria ja ne maistuivat minulle hyvin. Minulla kun on se vika että energia maistuu yleensä huonosti kisoissa, ja sitten hyytyy jaksaminen jossain kohtaa kun en ole syönyt tarpeeksi. Olin valinnut hedelmä-salmiakki-aakkosia mukaan. Niin ja söin myös muutaman kourallisen suolapähkinöitä.

Huolto 1, Basecamp. Täytin vesivarastot, kulautin mukillisen vettä, nappasin kourallisen sipsejä ja pari banaanipalaa sekä suklaata mukaan. Roskat jätin roskikseen ja jatkoin matkaa. Huolto toimi hyvin, joskin vesipisteellä oli ruuhkaa. Mutta ruuhkaahan oli koko ajan myös radalla.

Seuraava huoltoväli oli 17 km. Tämä väli meni tosi nopeasti ja helposti. Ehkä pääsin jotenkin enemmän omaan vauhtiini, sillä kilsat etenivät ja fiilis kohosi. Jossain marakilsojen kohdalla oli pientä väsymystä jaloissa. Luulen että se oli enemmän päässä kuin jaloissa kuitenkin. Se ajatus että nyt on mara juostu, lähetti signaaleja jalkoihin että nyt kuuluisi olla väsynyt. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja sen tilalle tuli riemu siitä että minähän jaksankin ihan hyvin myös neljänkympin jälkeen. Vaikka maasto on vaativa ja nousua on paljon, mie jaksan ihan hyvin. Toki matkalla oli ollut paljon kävelypätkiä, joten voimia oli siksikin säästynyt.

Huolto 2, Konttainen. Konttainen oli minun reitilläni kohdalla 48 km. Siinä kohdassa voisi ajatella ajatella että maaliin on enää 7 km, sehän on pikkulenkki ja menee leikiten. Olin kuitenkin kuullut että se on juuri reitin vaativin ja rankin pätkä. Lähdin silti positiivisen odottavin mielin kohti maalia. Ja kuten minua oli varoitettu, koko pätkä oli jatkuvaa nousua ja laskua. Eikä mitään loivaa ylämäkeä, vaan todella raastavia nousuja, ja todella haastavia laskuja. Kivikkoa, märkää ja mutaista sellaista. Todellakin sellaista "luulot pois" maastoa. Minusta vaan tuntui että voimat lisääntyivät mitä lähemmäksi maali tuli. Aina kun oli mahdollisuus juosta, juoksin. Suurin osa pätkästä oli kuitenkin sellaista että juokseminen ei ollut mahdollista.

Vajaa pari kilsaa ennen maalia tultiin Rukalle. Tosin väärälle puolelle ;) Eli edessä oli todella tiukkaa nousua Rukan laelle, ja loppulasku kisakeskukseen Scandicin eteen. Oikea polvi vähän kipuili, mutta ei pahasti. Tunsin myös että muutama pikkurakko on varpaisiin noussut. Mutta muuten tunne oli siisti. Kuulin maalista kantautuvat musat ja kuulutukset. Kuulin myös että takanani oli joku. Ajattelin että se on tietty joku minun sarjasta, sitä ei passaa päästää nyt ohi. Juoksin siis kevyesti ja euforiassa maaliin.

Maalissa olin ajalla 9:04:59 ja sijoitus naiset 55 km 129/341. Suolaisen makeaa. Olin toivonut parempaa, pelännyt pahempaa. Heti alussa kävi selväksi että maksimisuoritusta ei ruuhkan takia pysty tekemään. Olin todella tyytyväinen siihen miten kevyeltä juoksu tänään tuntui. Samalla olin todella ärsyyntynyt ruuhkasta johon jouduin. Tunteeni kisan suhteen olivat ja ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Hampaankoloon jäi, se on varma. Mutta jäikö niin paljon että viitsin sitä koskaan kaivella pois. Tunne polulla ruuhkan keskellä oli niin totaalisen tappava, että en tiedä toivunko siitä ihan äkkiä. Olen menossa syksyllä Nuuksioon pitkälle polkumatkalle, ja ajattelin jo että skippaan senkin jos siellä on yhtä järkyttävä ruuhka kuin Nutsilla.

Toni odotti minua maalissa, otti videota, oli laittanut saunan lämpiämään, valmistellut ruokaa, hakenut viiniä ja kannustanut Suomen voittoon lätkässä sillä välin ku mie olin juoksemassa. Olihaa kiva päästä suihkuun, saunaan ja valmiiseen pöytään. Kyllä vaan hyvällä huoltopäälliköllä on suuri vaikutus palautumiseen :)

Sijoitus tällä kertaa N 129/341

Tossut tekivät hyvää työtä - kiitos.

Summa summarum: Tekemällä oppii. Ensi kerralla valitsen lähtöryhmän oikein. Tiedän että minusta on juoksemaan ultramatkoja. Nautin polkujuoksusta todella paljon. Olen liian arka teknisillä pätkillä, eikä jaloissa ja ahterissa ole paras mahdollinen voima ylämäkiin. Mutta tahtoa on. Ja sillä pääsee jo pitkälle. Ruka - ehkä näemme ensi vuonna. Polkujuoksu jatkuu joka tapauksessa.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia vielä Rukalla, ja maanantaina ajellaan takasin etelään.

Puhti-testi ennen varsinaista kisakautta

Mikä se varsinainen kisakausi nyt sitten tänä vuonna on kun samanlaista "race of the year"-tapahtumaa ei tälle vuodelle ole kuin muutamana aiempana vuotena jolloin kauden pääkisa on ehdoitta ollut tri-täysimatka. Kalenterissa on kyllä pitkiä polkuja ja pitkää fillaria, mutta tri-rintamalla on lukittuna vasta Lahden IM puolimatka. Mutta siis, ehkä kisakausi kuitenkin on minun kohdallani jotain toukokuun ja lokakuun välistä aikaa eli juurikin pyörähtänyt käyntiin. Ja onhan se Nuts 55 km ihan kohta... kääk! Sitä varten on keventely meneillään. Tänään niissä merkeissä Lahden Lanu-puistossa pikkuisella vitosen hölkällä (sisälsi valokuvaustuokioita)

Tänä keväänä, oikeastaan jo noin kolme kuukautta, olen tehnyt eräänlaista ihmiskoetta. Minä, lihansyöjä ja maitotuotteiden suurkuluttaja, olen vähentänyt radikaalisti punaisen lihan syöntiä ja minimoinut myös maitotuotteiden kulutuksen. Mielessä tämä testaus on ollut jo pitkään, mutta ajattelin sen olevan minulle tekemätön paikka. Innoituksen testiiin sain eräästä Lauri Markkasen haastattelusta....pitkä tarina, en avaa sitä nyt tässä.

Syön edelleen kanaa, ja entistä enemmän kalaa. Leivänpäällysjuuston vaihdoin kalkkunaleikkeeseen ja sokerijogurtin kiisseleihin ja kaura- sekä soijajogurttiin. Kaurajäätelöäkin olen testannut. Kahvin sekaan lorautan iKaffea aina kun sitä on saatavilla. En tee tästä liian vaikeaa ja sitovaa, kyläreissuilla ja tilanteissa joissa tarjolla on maitotuotteita ja punaista lihaa - syön maitotuotteita ja punaista lihaa. Mutta siis määrät ovat tippuneet paljon. Perimmäinen motivaattorini on uteliaisuus josko tuo vaikuttaa olotilaan ja vireystasoon, taikka on vaikuttamatta. Ja sitten on tietysti se ilmastonmuutos jota pitäisi ehkäistä.

Olen yllättynyt miten helppoa ruokavalion muokkaaminen on ollut. Sitä ei tarvinutkaan tehdä väkisin. On ollut mukavaa vaihtelua syödä uusia makuja, ja alun perin parin viikon mittaiseksi suunniteltu kokeilujakso on venähtänyt siis nyt jo kolmeksi kuukaudeksi.

Onko se sitten muuttanut mitään? Olo on hyvä ja virkeä. Tämä saattaa selittyä myös keväällä ja auringonvalon lisääntymisellä. Vatsa toimii todella hyvin. Vatsan kanssa minulla on pitkä historia haastavaa yhteiseloa, joten tämä on tervetullut asia. Toki myös huonon hiilarin (karkit ja valkoinen jauho) vähentäminen ja marjojen lisääminen ruokavalioon on tuottanut saman tuloksen. Paino on ennallaan, keikkuu siinä oman mukavuusalueen rajalla. Juoksu olisi kevyempää jos olisi muutama kilo vähemmän kannettavaa. Toisaalta ihan ruipeloksi en rupea. Uusi ruokavalio ei ole vaikuttanut siis kiloihin, joskin sisuskaluissa tuntuu ehkä jotenkin "puhtaammalta". Sanovat että iho alkaisi voida paremmin ja muuttuisi kuulaammaksi. No, minun teini sanoi tässä eräänä päivänä minulle että näytän 15 vuotiaalta! (olen 45 vuotias). Tosin sekin liittyi ilmeisesti ostamaani uuteen takkiin enemmän kuin ihoni kuulauteen... :) Ei näistä voi vielä kovin tieteellisiä johtopäätöksiä vetää.

Sitten tein hieman kaupallista yhteistyötä ja tilasin liikkujan testipaketin osoitteesta Puhti.fi Heillä on tarjolla tosi kattava paketti testejä joihin pääsee ilman lähetettä. Verikoe 12 tunnin paastolla. ...ai kauhia että se on kova paikka tämmöselle urheilijalle jolla on koko ajan nälkä. Mut mie selvisin.

Testitulokset tulivat jo seuraavana päivänä. Sain ilmotuksen tekstarilla, ja linkin omapuhti-sivuille. Salasana tuli vielä tekstarilla kirjautumisvaiheessa. Melko helppoa.

Ja sitten tuloksiin...

Ehkä eniten kiinnosti Hb ja ferritiini. Hb on minulla ollut aina ihan ok tasoa, joskus jopa tosi korkea. Ferritiinitaso sen sijaan on vaihdellut ja ollut alempi kuin suositus (paljon urheilevalle naiselle). Arvo on vaihdellut välillä 30-66 kun suositus olisi vähintään sata. Tästä blogissani juttua viime joulukuulta "Ferritiini ja D-vitamiini"

Olen syönyt nyt aika lailla viisi kuukautta rautavalmistetta nimeltään Ferrodan 100 mg. Sopinut minun vatsalle suht ok. Jos otan valmistetta ihan joka päivä, saan kyllä vatsani löysälle, mutta jos pidän pari välipäivää viikossa niin homma toimii. Ilmeisesti jotain on myös imeytynyt, sillä ferritiini oli tällä kertaa 65,8 kun se joulukuussa oli 37,7. Hb oli normitasollani eli 135. Magnesiumia syön myös päivittäin 150 mg - imeytyi sitten tai ei - mutta sen arvo näyttäisi olevan hienosti viitearvojen sisällä.

Toinen arvo jota mittautin viime joulukuussa oli D-vitamiini. Sekin lähinnä mielenkiinnosta koska siitä on ollut paljon julkisuudessa väittelyä. Tai lähinnä väittelyä on ollut siitä, mikä on sopiva päiväannos. Minä muistan melkein joka päivä ottaa myös tämän pillerin, ja minun pillerissä on potkua 50 mikrog (Eviran suositus taitaa olla 10 mikrog/vrk). Tuolla moninkertaisella määrällä olen päässyt viitearvoihin. Eli kääntäen, luultavasti syömällä suositusten mukaisesti, jäisin alle viitearvojen. Samassa paketissa tuli myös B12-vitamiini testattua, ja sekin näyttäisi olevan ok.

Puhti-paketti oli tosiaan hyvin kattava, joskin myös suppeampia paketteja eri tarpeisiin on tilattavissa. Tässä paketissa mukana olleen kolesteroliarvon haluaisin tässä vielä jakaa. Se on nimittäin arvo, jonka uskon muuttuneen tämän ruokavaliokokeilun myötä.

Vaikka olen aina syönyt suht terveellistä kotiruokaa, olen syönyt rasvaista ruokaa ja paljon punaista lihaa, sekä kovia rasvoja (erityisesti maitotuotteista). Lisäksi sukurasitteena on hieman kohonnutta kolesterolia. Myös minulla on arvot olleet koholla, yli suositusten. Toki kuitenkin niin, että hyvän kolesterolin määrä on ollut suht korkea. Mutta kumminkin yhteismäärä yli viisi ja kohoamaan päin. Vuonna 2015 arvo oli 5,5 - vuonna 2017 arvo oli 5,6 ja samana vuonna loppuvuodesta 5,7. Tällä kertaa kokonaiskolesteroli oli 4,6 ja tiputus oli kokonaan huonon kolesterolin vähentymisestä johtuvaa.

Nämä edellä mainitut arvot olivat siis kohdillaan ja paranemaan päin. Oliko sitten jotain mistä tulisi olla huolissaan? En ole huolissani, mutta seuraan tilannetta seuraavien arvojen kohdalla:

- hemoglobiinin konsentraatio alle viitearvon (ei omaa teoriaa eikä google-diagnoosia)
- lymfosyytit yli viitearvon eli valkosolujen määrä koholla (edellisen päivän reippailut? 10 km hölkkä, 1 km uinti ja reilun tunnin reippaat pihatyöt - normityöpäivän lisäksi)
- Glomerulussuodosnopeus eli munuaisarvo (edellisen päivän reippailut? Nestevajaus?)

Summa summarum: mielenkiintoiset ihmiskokeet mulla meneillään ja tosi kattavat tulokset sain taas datanomi-keräilykansiooni. Puhdin kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä ja tulokset tulivat todella nopeasti. Tällaiselle hätäiselle se on tärkeä ominaisuus. Odotan kesää ja tulevia koitoksia innolla. Jatkan vielä tämän uuden ruokavalion kanssa. Syön edelleen lisärautaa. Ja syön myös "liikaa" D-vitamiinia, sori Evira. Sometan jatkossakin kisarapsat ja testaan veriarvot varmasti uudelleen ensi syksynä taikka loppuvuodesta. Pidän hauskaa treeneissä. Muistan huolehtia että elämän kokonaiskuormitus pysyy sopivissa rajoissa. Viihdyn työssäni. Otan välillä lasillisen viiniä. Nautin hetkistä perheen parissa.

Mitäs sulla on suunnitelmissa?

Kytäjä Trail 23 km

Bongailin mukavantuntuisen polkujuoksukisan siedettävän ajomatkan päästä kotinurkilta eli Hyvinkäällä järjestettävän Kytäjä Trailin ja päätin pistää ilmon sisään muutama viikko sitten. Ajattelin että tämä kisa toimisi minulle hyvänä valmistavana treeninä NUTS 55 varten. Kytäjä on minulle vieras maasto, ja olin pelkästään järjestäjän - HyRa - antaman informaation varassa mitä reittiprofiiliin tuli.

"Klik" Kytäjä Trail -sivustolla reittiä oli kuvailtu seuraavasti: Etenkin 23 km:n reitti on fyysisesti vaativa. Pidemmällä matkalla nousua kertyy noin 600 metriä. Nyt kisan jälkeen voin todeta että erittäin hyvin ja osuvasti kuvailtu... :)

Mutta, otetaas tähän väliin kuva ennen starttia, ja aletaan sitten käydä läpi miten reissu meni noin niinku omasta mielestä.

Mie ja Ohto ennen starttia. Tässä vielä hymy herkässä ja voimat tallessa.

Minun kanssa kisareissulle lähti Ohto. Ohtohan tuli tässä blogissa tutuksi jo viime syksynä kun hää pisteli maran (elämänsä ekan ja heti ylimittaisen) Mäntsälässä juosten minun kanssa. Nyt hää innostui lähtemään polkujuoksua kokeilemaan ekaa kertaa eläisssään. Nuori herra on tullut minulle tutuksi meidän teinin kautta. Mie olin valinnut matkaksi kisa 23 km, Ohtolla oli ohjelmassa kunto 13 km. Startti kuntosarjalla kymmenen minsaa kisasarjan jälkeen ja reitti sama 13 km osalta.

Valitsin reissulle mukaan juomaliivin, jossa matkusti mehua ja vettä, sekä lajitelma eväitä. Ja puhelin. Jalassa oli caprimittaiset pöksyt, kompressiosäärystimet ja vedenkestävät pitkävartiset sukat. Kuvittelin että reitti olisi märempi kuin mitä se sitten oli. Pikkusukilla olisi kuitenkin pärjännyt tänään mainiosti, Sealskinzit olivat turhan lämpimät. Lyhythihaisella puserolla liikkellä, sillä lämpömittari näytti lukemia lähes kahdenkympin kieppeillä. Vinkki muistiin - niin kätevä kuin tuo juomaliivi onkin, se hiostaa selkää. Sille ei varmasti oikein mitään voi, mutta se on syytä huomioida.

Startti -  10 km: Huomasin heti startissa, että tänään ei ole oikein minun päivä. Se tunne oli ollut jo heti aamusta, mutta joskus semmoinen tunne on, ja sitten juoksu kulkee kuitenkin tosi hyvin. Nyt tuntui raskaalle meno jo alussa. Lähdin omaa vauhtia pidellen matkaan. Sillai rauhallisen reippaasti. Nopsajalat pinkoivat heti karkuun ja minä jäin hölkkäilemään omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ajattelin että kai sinne joku jäi taaksekin...

Reitti oli mahtavan hyvin merkattu. Iso kiitos tästä järjestäjälle! Erityisesti kun juoksentelin yksin, arvostin todella tiheään ja selkeästi merkattua reittiä. Juomapisteitä oli myös tosi kiitettävästi noin 3 km välein. Minulla oli kuitenkin omat juomat mukana, ja tyhjentelin niitä jotta saisin painoa pois päältä matkan edetessä. Ekalla kympillä en lisäenergiaa ottanut. Vain sokerimehua jota toisessa lötkö-pötköjuomapullossa oli.

Alkuosa reitistä oli soratietä, mutta maasto muuttui muutaman kilsan jälkeen polulle ja osin jopa ihan haastavalle polulle. Mäkiä oli, sitä ei käy kiistäminen. Muutamassa kohdin oli vielä viimeiset rippeet viime talven lumista, mutta niistä ei ollut liukastumisvaaraksi asti. Perus polkukengillä pärjäsi mainiosti.

Kuva Juha Saastamoinen. 3 km.

11-20 km: Vaikka minun vauhti oli tänään hidas, niin matka ei varsinaisesti rasittanut. Kilsat taittuivat hyvissä fiiliksissä. Keli oli komea kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Minä vaan en ole parhaimmillani lämpimän sään juoksussa, joten paras teho irtosi metsän siimeksessä alavilla paikoilla joissa oli varjoista ja viileää. Muutama kaveri sai minut kiinni ja meni ohi. Toivoin mielessäni että saisin itse kiinni jonkun liian kovaa aloittaneen ja pääsisin kuittamaan ohituksella. Vähissä oli se väki. Aika lailla kympin täytyttyä otin ekan geelin. Hyvä mie! Onnittelut mulle. Sain sen jotenkuten närpittyä ja nieltyä. Pieninä annoksina ja juomaa päälle. En vaan ymmärrä mikä kammo minulle on niihin geeleihin tullut. En kuitenkaan siinä maastossa uskaltautunut mutustelemaan välipalakeksiäkään, kun ajattelin että sitten on murut kurkussa kun hyppii juurakoiden yli ja yrittää samalla niellä murustuvaa keksinpalaa.

Tälle välille osuivat reitin pahimmat nousut. Siis oikeesti! Muutama nousu oli niin jyrkkä että niihin oli viritetty köysi mistä sai tukea ja vetoapua nousuun. Kyllä mie sanon että kuka niissä nousuissa juosten menee niin aika fakiiri on. Ja tosi kova juoksija! Mie kävelin kaikki vaativammat ylämäet suosiolla. Ja söin toisen geelinkin jossain 17 km kohdilla.

Järjestäjän kuva yhdestä noususta. Tämä ei ehkä ollut se kaikkien pahin, mutta riittävän jyrkkä silti.

Järjestäjän kuva. Myös muutamassa alamäessä sai olla tarkkana jyrkän maaston vuoksi. Vaativimmat laskut oli merkattu varoituskyltein.

Maisemat oli tosi hienot! Niin kiire ei ollut, ettenkö olisi malttanut muutamaa kuvaa napsaista matkalla. Kauniita kuvauspaikkoja olisi ollut tosi monta, ihan jokaisella en kuitenkaan pysähtynyt...

23 km reitti sivusi useampaa järveä. Kuvassa näkyy myös söpö merkkauskyltti joita oli siroteltu riittävästi reitille. 

Sain kanssajuoksijoilta hieman huvittuneita kommentteja kun pysähdyin hetkeksi kuvaamaan. It was worth it. 

Vikat 3 km: Tässä  kohtaa voi sanoa jo että ollaan lähes maalissa. Eräs herra joka oli ohittanut minut joitakin kilometrejä aiemmin, tuli selkä edellä vastaan. Valitteli pohkeitaan ja kyseli olisiko suolaa annettavaksi asti mukana. Minulla oli (koska kätevä kuljetusliivi selässä). Annoin hänelle kaikki kaksi suolatablettiani ja huikkasin että pidä vaan molemmat, mie en tarvi.

Ja arvaahan mitä. Noin 200 metriä tuon äskeisen jälkeen minun oikean jalan sisäreiteen tuli kramppi! Ei pahapaha, mutta paha. Jouduin hetken venyttelemään jalkaa ja kävelemään pienen pätkän. No se pohjekramppinen herra siinä sitten köpötteli minusta ohi ja pahoitteli että oli tosiaan napsinut ne minun molemmat suolatabut. Kannattiko taas olla ystävällinen, mietin. No, olen sitä mieltä että kannatti. Ensinnäkin polulla autetaan kaveria jos tarvis, se on sääntö numero yksi. Toisekseen minun kramppi vaivasi onneksi vain hetken ja helpotti kun lähdin vaan sitkeästi taas hölkkäämään. Ohitin sisulla muutaman juoksijan, joten sitkeys palkittiin. Kyllä se vaan on mukava tunne kun pääsee ohittamaan reitillä.

Maali oli mieluista nähtävää. Olin varmasti juonut reissulla vähän liian vähän, sillä maalissa minulla oli ihan loputon jano. Omenaviipaleet ja banskupalat maistuivat makoisalta.

Summa summarum: Kytäjä 23 km tänään ajassa 3:02:23 ja oman sarjani (naiset yleinen) sijalla 10/18. Ihan ok suoritus. Jos tämä olisi ollut kauden pääkisa, olisin varmasti kiristänyt itsestäni enemmän. Nyt menin omaa reipasta ja päivän mukaista vauhtia. Keskisyke oli 158, joka minun kohdallani on VK2 tasoa.

Ohto teki tosi hienon ajan 13 km matkalla. Maalissa ajalla 1:19:37 jolla sijoittui kaikista sen matkan juosseista sijalle 7/71! Jos tuo malttais treenata niin pokaali kourassa olisi täältä lähtenyt. Ja lähtisi monesta muustakin juoksukisasta.

Sen verran vielä summaan järjestelyjä, että kohtuullinen osallistumismaksu, erittäin hyvin merkattu reitti, tiheä huolto ja iloiset talkoolaiset. Ennakkoon ilmoittautuneille lisäksi tuubihuivi ja lippu uimalaan (voimassa vuoden loppuun). Aika kustannustehokas paketti. Ehdottomasta wörttii niinku teinit sanoisi "klik urbaani sanakirja"

Tuubihuiveja ei voi koskaan olla liikaa! 

Palkintojenjako: Mittari kertoi minun kuluttaneen reissulla 1782 kaloria. Jotta ne eivät joutuisi lopullisesti hukkaan, hain kotimatkalla kaupasta vähän palkintojätskiä. Ja nyt seuraa tärkeä tiedotus! Olen testaillut lähiaikoina ruokavaliota jossa maitotuotteiden määrää on karsittu. Siksi ostin Ainon kaurajäätelöä jota on lähiaikoina mainostettu ja jota joku minulle kehui. Varustauduin henkisesti että sen maku jää kauaksi kermajäätelön tuottamasta makuelämyksestä. Olen jäätelöiden suhteen hyvin tarkka koska se on lempiruokaani. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt miten hyvää se oli! Jouduin itse asiassa tarkistamaan paketista vielä uudestaan että olihan se kauraa. Eroa ei nimittäin huomannut yhtään. Tämä tuote pääsee jatkoon!

Maistoin itse ja suosittelen. Myös erittäin tarkoille jäätelön ystäville. 

Nyt se olisi sitten varmaan keventelyä kohti Rukan reissua. Annan kropan hetken toipua tästä reissusta, ja duunailen seuraavat viikot kaikkea kivaa PK-settiä. Muutamia vetoja varmasti, ehkä jotain tiukempaa settiä vielä ensi viikolle, mutta en taida enää kovin raskaita pitkiksiä tehdä. Juosten. Ja jos minun mieli muuttuu, ni sitte se muuttuu ja löydän itseni hikoomassa pää punaisena jostakin tapahtumasta. Lähden kuitenkin hyvin suurella kunnioituksella Nutsille, ja yritän hillitä kaikkein mahdottomimmat inspiraation purskaukseni, että en vaaranna sen reissun jaksamista.

Satkun viikko

Oliko tässä mitään järkeä? - ei varmasti ollut!

Oliko tämä super-inspiroivaa ja ihanaa - kyllä taatusti oli!

Tällä viikolla olen ollut taas sen äärellä mikä minua motivoi niin hitsisti. Se ei aina ole järkevää, eikä edes terveellistä (kropalle). Nämä tempaukset tuottavat kuitenkin sellaisen määrän endorfiinia ja onnea, että uskon kokonaisuuden olevan positiivinen... hehheh, mitä muuta voisin itselleni uskotella...

Ajatus siitä että juoksisi sata kilsaa viikon aikana on ollut mielessä monesti. Koskaan ei vaan ole ollut sille sopiva hetki. Minun vauhdeilla se vaatii kuitenkin sitoutumista ja aikaa. Ja hetken jolloin ei ole kisoja ihan kohta kalenterissa, eikä justiin tehtynä. Olenhaa mie treenannu paljon, ja pitkiä kisoja kiertänyt, ei se siitä jää kiinni. Olen vaan ajatellut että jalat ei kestä. Aikanaan kun aloin juosta niin jalat tuli paljon pienemmästäkin kipeiksi. Milloin penikat, milloin lonkat tai jalkapohjat. Sitten aloin treenata triathlonia, ja vaivat jäi. Harjoittelu muuttui monipuolisemmaksi ja kroppa kesti paremmin vaikka treenimäärä kasvoi. Toki kuntokin siinä siinä sivussa.

Olisinko voinut toteuttaa tämän toisin - olisin, ja olisi pitänyt. Mutta en malttanut. Takana oli täysi viikko treeniä ilman lepopäivää. Lisäksi edellisenä viikonloppuna tein lauantaina suht raskaan polkujuoksu-mäkiveto treenin ja sunnuntaina pidemmän fillarilenkin. Pohjalla oli siis jo valmiiksi melko kova rasitus.

Ja sitten mie keksin että tällä viikolla mie juoksen 100 km!

Itselleni vakuuttelin että keskeytän projektin jos alkaa paikat hajota. Ehkä olisin keskeyttänyt. Luultavasti olisin. Onneksi ei hajonnut eikä tarvinnut sitä päätöstä tehdä. 

Ensin yhteenvetoa kuvana ja sitten "runoiltuna" sanalliseen muotoon.

Maanantai: Viime viikonloppuna oli kovat treenit. Yö oli ollut levoton ja leposyke oli aamulla koholla. Ukkokulta kyseli lähdenkö illalla kimppalenkille. Vastasin että juu, jos sykkeet tippuu päivällä ja olo tuntuu olevan ok. No, sykkeet palautuivat alemmas ja olo oli illalla ok. Tehtiin siis 6 km rauhallinen lenkki kimpassa.

Tiistai: Lähdin tiistaina tekemään vähän pidempää, mutta rauhallista lenkkiä. Kuulostelin jalkoja ja sykkeitä. Olo tuntui hyvältä. Pitkästä aikaa kaapin perukoilta kaivetut musakuulokkeet tulivat käyttöön ja energiset poppihömpät saivat tossun nousemaan kevyesti. Olen viime vuodet juoksennellut ilman musaa, vain ympäristön ääniä (ja omaa huohotusta) kuunnellen. Hölkkäilin vähän alle kutosen kilsavauhdilla 16,4 km. 

Keskiviikko: Jo perinteeksi muodostunut keskiviikon työporukkalenkki. Tänään piti olla isompi porukka liikkeellä ja kevyempi vauhti. Olin laskenut sen varaan, sillä takana oli tosiaan jo reilun viikon reipas treeniputki. Toisin kävi. Juostiin Vesan kanssa kaksin, ja vauhti yltyi taas huomaamatta reippaaksi. Juostiin 6 km keskivauhdilla 5:39. Takaraivossa kolkutteleva intohimo juosta se satku sai minut vähän epävarmaksi. Oli jäämässä aika paljon juostavaa loppuviikolle... kestääköhän jalat?

Torstai: Tilaamani juomareppu saapui postissa ja se oli rakkautta ensi kokeilulla! Oli oikeestaan ihan pakko tehdä vähän pidempi lenkki jotta lötkö-pötköjuomapulloille tuli käyttöä. Hölkkäilin 5:51 kilsavauhdilla reilut 15,4 km. 

Perjantai: Alkoi näyttää liian kovalta tuleva viikonloppu, vaikka siitä olikin tulossa muusta ohjelmasta vapaa. En kuitenkaan ollut valmis rikkomaan paikkoja, en edes tämän inspiraation takia. Ratkaisin asian siten, että päätin tehdä useamman lyhyemmän lenkin ja säästää jalkoja sillä lailla. Koska minulla on mahdollisuus (kiitos joustavan työnantajan) sumplia työaikoja, niin tein aamulla 6,7 km lenkin ennen töihin menoa. Työmaalle ehdin tänään vasta ysin tienoilla.

Illalla oli tiedossa "laatuaikaa" omassa ylhäisessä seurassa. Isäntä oli reissussa ja pikkulikat Mammalla yökylässä. Teini pyöri kotosalla mutta hän ei vaatinut huoltotoimia. Mie tietty kutsuin treenikavereita (tyttöjä), saunomaan, iltapalalle ja vaihtamaan kuulumisia. Ja saunaan oli pääsy vain saunalenkin kautta. Treffattiin heti töiden jälkeen ja heitettiin 8,7 km rauhallinen - pitää pystyä puhumaan - lenkki. Ja puhumistahan meillä riittää. Mietittiin tulevan kesän kisakalenteria ja parannettiin maailmaa. Lenkin jälkeen saunottin ja syötiin. Ja kuten kunnon urheilijat, lopetettiin ilta lyhyeen ja mentiin lähes ajoissa nukkumaan. Että jaksaa taas treenata aamulla... :)

Lauantai: Garminin data näytti aamulla että mittarissa oli 59,3 km. Vajaa mara enää tehtävää ajattelin positiivisesti. Jaloissa kyllä tuntui jo. Ei niinkään lihaksissa, enemmänkin jalkapöytien kaarissa (?) jotka ovat olleet vähän "ärtsyt" sen Vuokatin hiihtorupeaman jäljiltä. Luultavasti jalat eivät tottumattomuuttaan oikein pitäneet monojen ja hiihtoasennon rasituksesta. No mutta siis, päätin jatkaa hyvin alkanutta matkaa (kuten eräs Paula sanoisi). Pitäisin voimassa päätöksen jolla keskeytän projektin jos alkaa tehdä liian kipeää. Aloin haaveilla että saisin projektin valmiiksi jo tänään ja voisin pitää sunnuntaina lepopäivän. Reilu neljäkymppiä kerralla ja tuo jo mainittu rasitus takana olisi varmasti liikaa. Päädyin lähtemään aamulenkille ajatuksella että mennään sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Minun tapauksessani sen voi lukea "kunnes ei tunnu liian pahalta". Aamulenkille kertyi mittaa 27,2 km. Minun haasteeni on kautta aikojen ollut suorituksen aikainen tankkaaminen ja se tuli taas vastaan. Sain kyllä syötyä yhden geelin - hyvä minä - ja yhden Elovena välipalakeksin. Ja vettä. Mutta 25 km jälkeen minulla oli jäätävä nälkä eikä geeli tuntunut vaihtoehdolta enää. Niitä oli kyllä mukana. Kotona jääkaapissa odottava lohisalaatti sen sijaan tuli mieleen jatkuvasti. Päätin himmata lenkin ja ottaa tähän kohtaan paussin. 

Lauantain aamulenkkiin mahtui niin asfalttia kuin helppoa polkua. Säästin jalkoja juoksemalla osan matkaa sorateillä ja pehmeällä alustalla. 

Pökköä pesään ja matka jatkuu...

Lohen lisäksi salaattiin pääsi keitetty muna ja grillikanaa. Ja pastaa. Ai että mun kroppa kiitti!

Otin kunnon levon tähän väliin. Pienet päikkärit, kahvia ja löhöilyä. Jääkaapissa odottava valkkari ja ajatus lepopäivästä sai minut vetämään puhtaan setin juoksukamoja päälle ja lähtemään vielä iltapäivällä "loppurutistukselle". Tuommonen vajaa 14 km pitäisi pystyä vielä hölkkäilemään ja satku olisi täynnä. Muistin (miten olen voinut tämän edes unohtaa), että minullahan on olemassa kompressiosäärystimet ja sukat. Justiin sitä minun piinatut pohkeet nyt huusivat. Ai että juoksu tuntui kevyeltä kun oli näitä lisävarusteita apuna :) Itsekin oikein yllätyin miten helposti kaiken tuon juoksemisen ja treenin jälkeen tuli mittariin viimeiset kilsat. No mutta, en voi rehellisesti sanoa että se oli TOSI helppoa, mutta voin sanoa että se oli YLLÄTTÄVÄN helppoa. Juoksin vikat 13,8 km vauhdilla 5:47/km. Otin kyllä yhden Pokestopin ja salin matkalla... ja sen aikaa oli mittari paussilla. 

Summa summarum: 6 päivää, 8 lenkkiä, 100,3 km. Ei niin paha kuin ajattelin. Ensi kerralla en vedä kovia treenejä alle... Jaloissa tuntuu, mutta ei pahasti. Olo on onnellinen niinku yleensä silloin kun on saavuttanut jotain mistä on haaveillut. Supermaratoonarien mittakaavassa perusviikko, perustaviksen mittakaavassa vuoden treenit. Mie olen jossain siellä välimaastossa ja minulle tämä on hieno saavutus. Merkki siitä että kroppa ja jalat kestää enemmän juoksua kerralla kuin olin ajatellut.

Ai niin, tuolle 7 päivän jaksolle mahtuu siis mukaan viime sunnuntain pitkä fillari ja torstain pikkufillari, yhteensä 72 km :)

Huomenna on lepopäivä treenistä, ja ensi viikko on kevyt. Käyn itsekin vähän reissussa ja otan silloin treenit enemmänkin plussana jos niitä ehtii tekemään. Eräs minulle tärkeä ihminen (äitini) justiin minulle taas muistutti miten tärkeää lepo on. Äitille terkkuja - nyt mie lepään :)

Treenileiri Vuokatissa

Edellisessä postauksessa kirjoittelinkin että sain tilaisuuden lähteä treenileirille Vuokattiin hyvin urheilullisessa seurassa ja mahtavien treenimahdollisuuksien pariin. Ensimmäisenä perilläolopäivänä kisasin Vuokattihiihdon 20 km osuudella. Ei siitä sen enempää, kisatunnelmat on jo kirjoiteltu ylös. Pieni yhteenveto on kuitenkin kiva viikosta pistää muistiin, siitä seuraavaksi.

Se olis siitä meidän mökin naapurista. Latu on just ajettu ja hiihto saa luistavan lähdön

Latua olisi tarjolla. Helppoa ja vaativaa. Minä keskityin helppoihin.

Pe 15.3. - la 16.3.
Perjantaina lähtö klo 9:00 Mäntsälästä ja noin 6 h ajomatka Vuokattiin + lounaspaussi matkalla. Lauantaina kisapäivä. Kisan jälkeen soppaa kisakeskuksessa ja suihkun kautta pienelle huilitauolle. Illalla vaihdettiin verkkarit farkkuihin ja käveltiin Katinkultaan pitsalle. Taidettiin siinä joku ruokajuomakin kilauttaa tapahtuman kunniaksi. Saatiin minun ja Railan seuraksi Jaana, joka on Railan tuttuja, ja asuu Sotkamossa. Jaana oli kisassa kolmenkympin lenkillä huoltopisteellä auttelemassa. Kunnia talkooväelle! Illallisen jälkeen tehtiin tämän paikallisen oppaan kanssa kierros Vuokatin ja Sotkamon nähtävyyksien äärelle. Huomaa että urheilijan ruokajuoma on niin laiha että autolla voi lähteä reissuun ruokailun jälkeen :) Iltahan oli jo pimeä ja kaupat kiinni. Jaana kehotti meitä vierailemaan jonakin päivänä kenkäkauppa Saastamoisella. Siinä on liike jossa on jonkin verran kenkiä! Mitä sieltä ei löydä, ei ihminen tarvi. Ilta venyi suht myöhään (suhteellista tietty, tässä tapauksessa myöhään oli noin klo 23), ja uni maistui hyvin kun petiin lopulta kaatui.

Su 17.3.
Kisapäivän jälkeen oli kiva tehdä helppo ja stressitön parinkympin pertsailu jäällä aurinkolatua mukaillen. Ei mäkiä tälle päivälle. Keli oli harmaa ja mittari näytti plussaa. Luisto ladulla sen mukainen. Mieli oli kuitenkin iloinen ja rento hiihto teki hyvää. Raila oli mukana hiihtämässä. Minähän pertsailen ainoastaan, Raila taas mielummin vapailee luistelutyylillä. Oli se hyvä että Railalla oli vähän pidempi kisamatka takana ja latu oli pehmeä. Malttoi siis minun vaudissa suksia.

Kyllä, pysyn merkatulla ladulla! Uinti on sitten erikseen uimahallissa

Lounaalle mentiin urheiluopistolle alkuiltapäivästä. Hyvät pöperöt oli tarjolla ja ruoka kyllä maistui. Taisin ahmia aika annoksen ja olin valmis päikkäreille ruokailun jälkeen... Pieni lepo tekikin hyvää, ja veri veti illaksi vielä Katinkullan kuntoaltaaseen uimahommiin. Kävin kelailemassa 3 km rauhallista vauhtia ja käsiä tunnustellen. Lykkimishommat ladulla ja vapaauinti altaassa käyvät osin samoihin kohtiin kropassa.

Ma 18.3.
Maanantaina otin myös tasaisen maaston hiihtolenkkiä aamuun. Olin ajatellut tehdä pidemmänkin lenkin, mutta edes pienet eväät eivät saaneet ajatuksia pois opiston herkkulounaasta, ja päätin lopettaa aamulenkin kuitenkin jo reiluun kahteenkymppiin. Tuttuun tapaan pieni lepo päivällä, ja illalla uusi treeni. Illalla käytiin Railan kanssa suksimassa kisakeskuksen puolelle ja rinteiden alle. Minä harjoittelin (henkistä tukea) mäkimaaston hiihtelyä ja yritin pitää vähän pienempää ääntä alamäessä kuin kisassa. Raila jatkoi vaarojen puolelle ja minä heitin vielä pienen lenkin tasaisemmalla. Vähän kerrassaan tätä mäki-siedätystä...

Pienet eväät aurinkoladun varrella olevalla kodalla.

Ti 19.3.
Ilma oli harmaa ja mittari jälleen plussalla. Tällä kertaa se oli hyvä asia. Ainakin minulle. Päivän ohjelmassa oli nimittäin tehdä 30 km kierros vaarojen ympäri. Vaikka iso osa reitistä on merkattu helpoksi, tällaiselle mäki-panikoijalle oli apua siitä että latu oli nihkeä eikä vauhti kasvanut alamäessäkään liikaa. Vastapainoksi saatiin tietty raskas treeni kun kaikki kilsat ja metrit piti tekemällä tehdä. Erityisen raskas latu oli Railalle, joka oli luistelusuksilla liikkeellä. Luistelu-ura upotti oikein kunnolla ja teki hiihdosta raskaan. Muutama juoma- ja protskupatukkapaussi pidettiin, mutta muuten puskettiin menemään. Vauhti oli säänmukainen, ja aikaa meni ladulla lähes kolme ja puoli tuntia. Mutta voit arvata että taas oli ruoka mielessä kun ladulta tultiin ;) Tämä reissu oli viikon parhaita.

Illalla tein vielä pienen palauttavan kävelylenkin mökin lähimaastoihin. Olen ehkä joskus tunnustanut, että minäkin olen Pokeilija. Kerään siis (lasten kanssa ja ilman) Pokemoneja. Iltakävelyllä tein hyviä löytöjä Katinkullan alueelta. Yhden kaverini kuvasinkin lenkin varrella.

Pokemon ystäväni Dialga kuvattuna Katinkullassa :)

Ke 20.3.
Helppoa hiihtoa järven jäällä aamusta. Aamuisin latu oli vielä vähän napakampi ja juuri latukoneella ajettu. Pääsin siis lykkimään tasatyönnöllä pitkiä matkoja. Päivää kohti keli lämpeni ja latu pehmeni. Pari tuntia ja reilu 20 km mittariin. Tuttu opiston lounas tänään jo ajoissa, ja siitä lähdettiin Sotkamoon katsomaan sitä Saastamoisen kenkäkauppaa. Ja totta se oli mitä kaverit sanoivat. Ihan ainutlaatuinen paikka. Minä en ole kenkäihmisiä, mutta vaikuttunut olin silti. Niin ja olenhan minäkin sen verran kenkäihmisiä, että ostin paikallisesta urheiluliikkeestä hyvästä tarjouksesta itselleni uudet Nimbukset. Miten malttaakaa odottaa seuraavaa juoksulenkkiä!

Ihan vaan muutama kuva Saastamoiselta. Näitä piisaa todella paljon lisää...

Ja minun uudet Nimbukset. Nam.

Illalla kävin taas Katinkullassa uimassa. Tein 500 metrin vetoja kuusi kertaa, eli mittariin tuli kolme kilsaa. Olkapäissä ja lapaluissa alkoi kieltämättä tuntua viikon hiihdot ja uinnit. Se oli kuitenkin hyvää ja tervettä väsymystä, mikään paikka ei kipuillut siten että pitäisi olla huolissaan. Allasta kun ui päästä päähän ja mittari hoitaa matkan laskemisen, niin on hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä ja tulevia treenejä. Sain päähäni ajatuksen että reissun viimeinen hiihtopäivä olisi kiva viettää "all in"-tyyppisesti ladulla. Murskata viime vuoden matkaennätys ja hiihtää itsensä ihan loppuun. Huvinsa kullakin...

Katinkullassa on myös kuntosali, suliskenttiä, tennniskenttiä ja ties mitä muuta. Tietty kylpylä ja kuntouimarata 25 m.

To 21.3.
Reissun viimeinen hiihtopäivä alkoi aikaisin. Perjantaina olisi paluupäivä ja ajelua takaisin kotiin. Mökki tulisi luovuttaa jo aamusta. Tänään annetaan siis kaikki mitä on vielä kropassa jäljellä. Lähdin tahkoamaan aurinkoladun lenkkiä - taas, voisi joku ajatella. Minä en kyllästy nopeasti saman reitin kiertämiseen, ja järkeilin, että hiihtämällä helppoa ja tuttua reittiä, säästän energian hiihtämiseen, en tarvitse sitä sen jännittämiseen millainen mäki edessä on.

Koska meidän mökki oli noin 50 metrin päässä ladusta, lähdin reissuun ilman eväitä ja juomaa. Mökille tein eväät ja mehut valmiiksi, sekä kasan vaihtovaatteita, jos pitäisi vaihtaa päivän aikana kuivaa puseroa päälle. Ajatus oli, että teen sopivin välein muutamia huoltopausseja omalle mökille.

Ekan paussin pidin kun matkaa oli mittarissa 19 km. Mehua, banskua ja suklaapatukka (pitää sitä vähän herkkuja syödä). Aikaa paussiin meni noin 15 min. Takaisin ladulle ja tuttuja reittejä välillä eri suuntaan. Ladulla oli jonkin verran väkeä ja sehän oli mukavaa. Hiihtokansaa oli vauvasta vaariin, usempi koirakin oli ladulle päässyt.

Toisen paussin pidin 38 kilsan kohdalla. Vaihdoin tässä kohdin kuivan puseron ja takin päälle. Myssyn ja hanskat vaihdoin myös hiettömiin. Pienen välipalan jälkeen pääsin taas ladulle noin 20 min. paussilla. Matka ja viikon treenit alkoivat jo tuntua, mutta mieli oli täynnä tarmoa. Tuli mara täyteen, tuli 50 km täyteen. Matkaennätykseni on viime vuodelta juurikin 50,1 km ja se ylittyi. Jossain vaiheessa mielessä käynyt kuudenkympin lenkki piti kuitenkin hylätä, ja lopulta kaarsin "maaliin" ajalla 5:07 ja kilsoilla 55,11 km. Kokonaisaika paussien kanssa oli 5:42 h. Tänään loppui veto tuohon. Onnellisena ja kaikkeni antaneena lompsin mökille ja saunaan. Yes!

Päivää kohti latu alkoi pehmetä. Hiihtäjä pysyi tiukkana ;)

Raila halusi valmistaa meille illallisen, ja hyvän illallisen valmistikin! Uunilohta ja vuohenjuustoa. Salaattia ja maistuvat ruokajuomat. Jälkkäriksi jätskiä ja vadelmia - nam! Kiitos Raila. Kilautettin siinä kippikset ihanan reissun kunniaksi ja kaaduttiin sohvalle huilimaan hyvän ruoan jälkeen. Myöhemmin illalla tehtiin vielä muutaman kilometrin kävelylenkki että saatiin jalat palautumaan. Vettä satoi taivaan täydeltä ja kaduilla oli isoja lätäköitä. Kyllä se vaan on kevät tulossa ja ladut sulavat alta. Kiva sekin, vaikka haikeaa on hiihtokin tältä keväältä lopetella. Minä olen huono lähtemään pidemmälle treenireissuille ja Mäntsälässä ei taida oikein ladulle enää päästä. Josko vuoden lopussa vielä säät sallivat niin jokun hiihtokilometrin ehkä tälle kalenterivuodelle vielä saa.

Kyllä maistuu! Kiitos Raila

Summa summarum. Viikon saldo oli 184 km (18 h 50 min) hiihtoa ja 6 km (2 h) uintia. Ihania maisemia, vaikka kyllä aurinko olisi niitä vielä korostanut jos aurinkoa olisi enemmän nähty kuin ehkä yhteensä noin tunti. Ulkoilua, hyvää seuraa ja maistuvaa ruokaa. Lepoakin. Kyllä näitä täytyy saada lisää! Kalenterivuodelle 2019 hiihtokilometrejä nyt yhteensä 340 km. Viime vuonna 200 km. Tarkoitus oli viime vuoden kilsat ylittää ja se on tehty. Jollekin tuo määrä olisi tosi vähän, toiselle ihan mahdottomasti. Minulle jokainen kilometri on ollut mieluisa ja tervetullut.

Vuokattihiihto 20 km

Se olisi ensimmäinen hiihtokisa sitten ala-asteen hiihdettynä :)

Aloitan postauksen taas kuvalla jossa olen juuri saapunut maaliin, ja kerron sitten miten sinne päädyin.

En voi sanoa että "kaikkensa antaneena" koska olen maalissa pystyasennossa, eikä ole kuolaa naamassa. Mutta tosi iloisena voin sanoa että tuossa kuvassa olen.

Pitkästä tarinasta lyhyt versio. Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä viikoksi Vuokattiin hiihtelemään ja muutenkin sporttailemaan. Alunperin iso naisporukka tiivistyi loppumetreillä kahteen, eli Railan kanssa lähdettiin matkaan kimppakyydillä perjantaina aamusta. Ajeltiin vuorovedolla Vuokattiin, mie kävin tekemässä jälki-ilmon kahdellekympille, haettiin kämpän avaimet, tehtiin pikavilkaisu rinteisiin, käytiin kaupassa ja painuttiin kämpille. Railalla olisi startti seuraavana aamuna jo ennen kymppiä, minulla vasta puoli yhdeltä.

Kämpiltä on kisakeskukseen linnuntietä muutama kilsa, latua pitkin vähän enemmän. Kävin aamulla vähän ulkoilemassa ja kävelemässä lähimaastoissa että edellisen päivän autossa jumittaneet jalat saivat vähän liikettä. Kympiltä pistin repun selkään ja lähdin rauhakseen hiihtelemään kisakeskusta kohti. Ihan hyvä niin. Sain vähän tuntumaa suksiin plussakelissä ja samalla pääsin hiihtämään pienen pätkän kisareittiä.

Meillä on majoitus aika lailla tuossa kohdassa jossa kartassa on 5 km merkki

Olin kisakeskuksessa hyvissä ajoin ja ehdin napsia tärkeitä "ennen kisaa" kuvia.

Startti oli tosiaan klo 12:30. Olin ottanut paikan takarivistä, sillä olen totaali-noviisi hiihdossa, ja tiesin että alkumatkasta olisi mäkiä, joissa en ole parhaimmillani. Erityisesti alamäkiä pelkään ihan kauheesti. Niin ja mie hiihdän vaan pertsaa. Keli oli muutaman asteen plussalla ja latu liukas. Ekat 5 km mentiin ylös-alas ja minä kiljuin. Taisin huutaa aika kovaan ääneen apua, ja nauroin samalla. Niin nauroi kanssahiihtäjätkin kun olin niin totaali-paniikkisen kuuloinen... Ekat 5 km menin siis hitaasti super-auraten kaikki alamäet. Super-auraus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että auraat niin leveällä kuin pystyt ja niin että lonkat meinaa irrota kuopistaan. Keskivauhti ekan vitosen jälkeen 8,4 km/h. Tähän pätkään sisältyi lisäksi yksi perus-kaatuminen, ja yksi itse aiheutettu paniikki-kaatuminen. Oli vaan pakko pysäyttää vauhti...

Vitosen jälkeen päästiin jäälle ja minä pääsin vauhtiin. Rentouduin ja aloin lykkiä vauhtia hurmoksessa. Se oli kivaa! Ihan sikakivaa! Siinä kohdassa oli apuna myös myötätuuli joka siivitti menoa. Kasin jälkeen mehua, rusinaa ja urkkajuomaa huoltopisteeltä. Matka jatkui jäätä ja matalaa niemekärkeä mukaillen.

Neljäntoista kilsan kohdilla alkoi vastatuuli. Se teki tietysti menosta vähän raskaampaa, mutta edelleen oltiin tasaisella, joten minä nautin menosta. Menomatkan mehupisteelle tultiin nyt toisesta suunnasta, ja taas kulautin kurkkuun rusinaa ja mehua. Ajattelin että noilla pärjään tuon reilun parin tunnin lenkin. Omaa juomaa en edes ollut ottanut mukaan. Yksi geeli oli taskussa, ja sinne jäi. Tasaisen osuuden jälkeen keskivauhti näytti parhaillaan 9,8 km/h.

Railan kuvaamaa ylämäki-kävelyä noin 4 km ennen maalia

Raila oli kuvaamassa minua 4 km ennen maalia :) Oli kiva kun oli oma kannustusjoukko reitillä! Loppukilsat menivät taas maaston puolelle ja vastassa oli mäkiä. Nyt selvisin niistä hieman vähemmällä paniikilla kun lähtiessä, aurasin silti hyvin voimakkaasti alamäet. Maalissa minun mittari näytti matkaksi 20,58 km ja ajaksi 2:07:51. Keskivauhti lopulta 9,7 km/h johon olen kyllä tyytyväinen. Oli helppo hymyillä! Matka oli lyhyt, eikä se painanut yhtään. Henkisesti raskainta olivat alamäet, mutta niistäkin selvisin.

Summa summarum, hyvä reissu. Olen tosi tyytyväinen että ilmoittauduin kisaan mukaan. Olin pelännyt massatapahtumaa ja mäkistä maastoa. Reitillä oli kuitenkin väkeä laidasta laitaan, ja minun vauhdillani sijoitus omassa sarjassa oli 7/10. Kaikista tuon matkan hiihtäneistä naisista olin 38/53 ja kaikista 20 km osallistujista 82/104. Pari viikkoa sitten olin vielä kovassa flunssassa, joten olin jo ajatellut, että hiihtelen vaan omiani. Mutta kyllä olisi harmittanut jos olisin jättänyt tämän tilausuuden käyttämättä. Ehkä näitä tulee joskus lisää!

Osalistujamitalia lähdettiin hakemaan ja se tuli saatua! Päivä valmis tältä osin.