Työvoitto!

Piti juosta tänä keväänä puolikas kahteen tuntiin. Kisaksi valikoitui Hyvinkään Hölkkä, josta juoksu-urani alkoi kaksi vuotta sitten. Lähdin kisaan suht luottavaisin mielin ja ajatuksella että josko edes viime syksyn aikaa parantaisi vaikka kaksi tuntia pikkuisen ylittyisi.

Mukana oli energiageeliä, musaa ja tutut lenkkarit. Alku lähti hyvin. Ehkä hieman reippaasti, mutta ihan ok kumminkin. Seitsemän kilometrin kierroksella oli kaksi juomapistettä, joten siitä ei jäänyt kiinni.

Kaksi ekaa kierrosta meni hyvin. Kovilla sykkeillä, mutta sehän kuuluu asiaan. Kolmannella kierroksella alkoivat haasteet. Noin 14 km:n kohdalla oikeassa pohkeessa "juilahti". Muutaman sadan metrin päästä juilahti taas. Viidentoista kilometrin kohdalla juilahtelua alkoi olla molemmissa pohkeissa ja tihenevään tahtiin. Arvasin kyllä että nyt ei hyvät heilu. Viimeiset kolme kilometriä olivatkin sitten täyttä tuskaa. Aivan järkyttävät krampit molemmissa pohkeissa. Piti oikein kävellä muutamia askelia ja venyttää pohkeita että askelluksesta ylipäänsä tuli mitään. Jalat kramppasivat niin voimakkaasti että jalkapöytä ei tahtonut totella ja ottaa normaaleita askeleita.

Pääsin maaliin. Mittari näytti keskivauhdiksi 6,01 min/km = 10,0 km/h. Siihen on tyydyttävä. Keskinopeus on sama kuin syyskuun Paloheinän kisassa. Kaksi tuntia kuitenkin ylittyi roimasti ja mittarikin näytti matkaksi 21,4 km. Vuoden takaisen Hyvinkään Hölkän aika parani 6 min. Reitti oli silloin sama. Niin ja tänään keskisyke oli muuten 173, joten paljon enempää en olisi pystynyt antamaan.

Eli summa summarun, en saanut mitä tavoittelin. Seuraavaksi nuolen haavani ja suuntaan ajatukset seuraavaan kisaan. Siis juoksukalenteri auki...