Paloheinän ponnistus

Eilen koitti tämän syksyn H-hetki mitä tulee juoksuharrastukseeni. Oli vuoden toisen puolimaratonin aika. Hauskaa huomata miten joka kerta jännittää enemmän ja enemmän kisoihin lähtö. Myös hifistelyn määrä kasvaa. Ja panokset ovat tietty kovemmat - on edellinen ennätys voitettavana.

Ja siis todellakin lähdin voittamaan edellisen ennätykseni, eli keväällä juostun ajan 2:14. Silloin keskinopeus oli 9,5 km/h ja eiliselle lähdin hakemaan 9,8 km tuntivauhtia eli noin 4 minuutin parannusta edelliseen aikaan. Valmistautumiseen kuului normaaliharjoittelun lisäksi reilua viikkoa ennen kisaa tehty pitkä lenkki (17 km) ja viikko ennen sitä tehdyt muutaman kovat vedot. Viinihanat oli laitettu kiinni hyvissä ajoin ennen kisaa ettei harjoittelut kärsi. Tässä tapauksessa tuo aika oli kolme viikkoa täyspaastoa. Ruokavalio oli normaali, joskin herkuttelin hyvällä omalla tunnolla jäätelöä edellisINÄ päivinä. Siis kolmena edellisenä päivänä :). Että varmasti hiilarivarastot ovat täynnä.

Paloheinän maastot olivat ihan mahtavat, järjestelyt toimivat hyvin ja väki oli mukavaa. Mukana kisassa oli myös töistä tuttu kaveri, joka oli tekemässä ensimmäistä puolikastaan. Itse kisassa keskityin tietty omaan suoritukseen sitä myöten, että musiikki pauhasi kuulokkeista enkä juuri vahtinut muiden menoa. Menin sitä vauhtia kun itsestä hyvältä tuntui. Ensimmäisen kympin jälkeen keskinopeus oli 10,1 km/h ja siinä vaiheessa ahneus iski. Tajusin että minulla on mahdollisuudet kympin vauhtiin ja aloin nakuttaa kilsoja sillä ajatuksella.

Hapoille meinasi vetää lopussa jalat pirulaiset. Viimeisillä kilometreillä keskinopeus vaihteli kympin ja vähän alle kympin lukemissa. Muutaman ärräpään päästin ja kiristin tahtia. Viimeiset pari sataa metriä taisin vetäistä noin 14 km tuntivauhtia. Ja hei, maalissa mittari pysähtyi lukemaan 2:05:33 ja keskinopeus oli 10 km/h! Kisajännitys tai mikä lie, mutta keskisyke - siis KESKISYKE - oli 171 ja huippusyke 185.

Väkeä oli kisassa harmin vähän. Edellisen päivän Espoon rantamaraton oli varmasti osasyynä. Mutta mulle passasi pienempi väkimääräkin. Ja meidän sarjan N40 hopea lohkesi tuolla ajalla. Ensi keväänä sitten se kahden tunnin alitus työlistalla.