Olen tehnyt kunnon pyörälenkin viimeksi noin kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen on aina löytynyt jokin tekosyy olla pyöräilemättä kovin pitkälle. Vauvamasu tiellä, lapsi kyydissä, lapset vahdittavina, pihatyöt tekemättä, renkaista ilmat pihalla, avain hukassa, lenkkeily on tehokkaampaa jne.
Tänään iski kuitenkin inspiraatio heittää pyörälenkki pitkästä aikaa. Inspiraatioon johtaineita syitä olivat mm. että isäntä täytti aamulla fillarin renkaat, avain löytyi, lapsilla oli vahti, ilta-aurinko paistoi kauniisti ja pelkäsin että juoksulenkki saisi penikat ärtymään.
Niinpä heitin siis 16 km:n pyörälenkin ja sain siihen kulumaan aikaa 50 min. Tarkoittaa noin 19 km tuntivauhtia. Ei hääppöinen jos harrastaa pyöräilyä, mutta minulle ihan ok tulos. Syke ei kyllä kovin korkeaksi noussut. Keskisyke oli vain 117 ja maksimi 144. Ensi kerralla siis lisää vauhtia peliin!
Pyöräilyn etuna on se, että maisema vaihtuu jonkin verran reippaammin kuin hölkätessä. Tutustuinkin ihan uuteen reittiin teemalla kotiseutu tutuksi. Suunta oli päinvastainen kuin yleensä joten koko matka meni maisemia ihmetellessä. Saattaa olla että yritän samaa lenkkiä jonakin päivänä juoksemallakin. Nimeän reitin Rexamin reitiksi, sen niminen tehdas nimittäin sattui matkan varrelle :)
Pyöräilyn harrastajilta olisi kiva kuulla miten sitä päätä ja niskaa pitäisi matkalla "lepuuttaa" kun tuntuu että heti on niskat jumissa kun vähän ajelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti