Järvestä järveen, swimrun

Pääsin taas kerran kokeilemaan omaa epämukavuusaluetta, eli vieraissa vesissä uintia kun lähdin Annelin pariksi Järvestä järveen swimrun-kisaan Luukkiin. 

Maisemathan ovat ihan mahtavat, ja järvet kauniita. Rannalta katsottuna. Mutta tyypille joka pelkää mustaa ja mutaista vettä, kiviä, ajopuita, vedenalaisia kepukoita ja ylipäänsä muita uintiympäristöjä kuin allas, on tässä lajissa tiedossa hieman itsensä keräilemistä.

Oltiin Annelin kanssa oikein panostettu tämän vuoden kisaan ostamalla swimrun-puvut. Viime vuonna Strömforsissa mentiin täysipitkillä (onneksi silloin oli sateinen sää). Pukuja ja välikaapelia käytiin testaamassa muutama päivä ennen kisaa puolen tunnin treenillä Keravanjärvellä. Johan siinä on valmistautuminen tehty, ja eikun kisaan mukaan :)

Itse tilasin puvun Addnaturesta ja maksoin siitä parisataa. Pukuja saa halvemmalla, ja niistä voi maksaa paljon enemmän. Mulla oli sama taktiikka kuin aikanaan kokopuvun kanssa, eli sellainen välimallin hintaluokka on mulle ok. Napakka puku, ja istui myös kesäkilojen päälle. Vähän haastava repiä pois päältä ainakin muutamalla ekalla kerralla. Välikaapeli oli samasta putiikista ja tuntui toimivan jotenkuten. Molemmille tuli setissä mukana vyötärönauhat, joissa oli kiinnityskohdat kaapelille edessä ja takana. Kaapeli on kuminauhaa, ja olisko se noin pari metriä pitkä. Halusi mennä vähän solmulle välillä, joutui aukomaan. Ja muutaman kerran kun päästin rannassa oman päädyn irti, niin kuminauhakaapeli lähti vähän turhan kovalla vauhdilla Annelin koipia kohti. Note to myself, irrota kaapeli hyvissä ajoin ennen kuin se kirraa. Emme siis juosseet kaapeli kiinni, ja muutama lyhyt uintikin tehtiin ilman.

Kisapaikalle Luukkiin ehdittiin onneksi pienten viivästysten jälkeen ajoissa. Vaihdettiin vermeet ja kuunneltiin kisainfo. Se on näissä kisoissa tärkeä, sillä toimitsijoita ja huoltoa ei ole joka järven kulmassa ohjaamassa ja kun luonnonvesissä uidaan, niin on syytä tietää vaaranpaikat (esim. tiedossa olevat ajopuut tai mahdolliset virtauspaikat)

Startti oli kaikille sarjoille yhteinen. Alkuun oli suht pitkä juoksu, ja siinä tuli heti mieleen, että olisi voinut pään kastella ennen starttia, tai laskea vettä puvun kaula-aukosta sisään. Märkkäri, myös tämä lyhyt malli, on hitsin kuuma juostessa. Eikä uimalakki auta asiaa yhtään...

Otettiin Annelin kanssa vauhti sellaiseksi että noutaja ei tule kesken matkan. Juoksuosuuksilla oli tarjolla sekä soratietä, että erittäin teknistä maastoa. Uintiosuudet olivat suht lyhyitä, pisin uinti oli ekana, ja se oli 540 metriä. Yksi kaatuminen matkalla tuli, onneksi Annelilla oli lättärit käsissä, ettei sora päässyt repimään kämmeniä auki. 

Anneli hoiti vetopuuhaa ja mie peesailin kepeesti perässä 😁. Tämä paristakin syystä. Siksi että Anneli uskaltaa pulahtaa järveen rohkeammin kuin minä (ja mun on sitten pakko seurata), ja siksi, että Anneli vetää lättäreillä aika reipasta uintivauhtia. Toki muutekin, mutta erityisesti lättäreillä. Mullahan uinti sujuu myös ok, mutta ei lättäreillä ja vieraissa vesissä ihan omalla tasolla. Olen koko ajan vähän paniikissa, enkä saa sitä omaa tasaisen tehokasta flow-vauhtia alkuun ollenkaan. Viimeisellä uintiosuudella sen ymmärsin. Se oli helppo pätkä uimarannalta rannan suuntaisesti toiseen helppoon uimarantakohtaan. Uskalsin rentoutua, vetää vedot omalla tasaisella tyylillä (enkä paniikkikauhomalla kuten näissä osuuksissa yleensä) ja hetihän se vauhti alkoi löytyä. Tässä on se juju jota pitäisi siis treenata. Pitäisi löytää se turvallinen uintifiilis ja saada vedot tehtyä kuten altaassa. Tekemällä oppii. Oppia ikä kaikki ja mitä näitä nyt on.

No mut, vedettiin kokonaisuutena minusta aika mallikkaasti tuo setti. Oltiin mukana kilpasarjassa, jossa oli ihan kovia nimiä mukana. Päädyimme sijalle 6/8. Kuntosarjassa oli paljon enemmän osallistujia, siellä oltais oltu sijalla 10/39.

Maalissa oltiin ajalla 2:00:59.

Ennen starttia pukkarikuva. Intoa puhkuen!

Reittiprofiili

Uudet puvut ja kaikkee. Pullarit voisi vielä päivittää seuraavaan kokoluokkaan.

Kiva lakki tuli kotiinviemisiksi

Summa summarum: kiva reissu oli taas. Vaikka vieraita vesiä jännitänkin, ja juuri siitä syystä, näistä tulee sellainen voittajafiilis kun on päässyt radan läpi ilman hyperventilaatiokohtausta. Katsotaan koska vai koskaan ollaan taas vastaavissa keimeissä mukana.