Sweettiä
- kaunis reitti kulki nuoruusvuosieni maisemissa, juuri niitä katuja ja teitä pitkin joita olen tallannut peruskoulun ajan, ja lukionkin. Lähtö oli erittäin hyvin tutuksi tulleen uimahallin takaa Puistolan kentältä. Uimarivuosinani treenasin paljon myös tuossa hallissa ja Puistolan kentällä tuli reippailtua yläasteen liikkatunnit. Reitti koukkasi lapsuusvuosieni tarhan ohi (Toukolan tarhaa ei enää ole, vain autioituneet tönöt tien vieressä) ja kulki Metsolan rannasta Langinkosken kautta Mussaloon ja Merituulentietä takaisin keskustaan. Voihan nostalgia, sain ylimääräistä boostia muistoista jotka tulvivat mieleen. Metsolastakin on muutama mukava muisto tallessa :)
- väkeä oli koko reitin varrella tosi mukavasti kannustamassa. Myös muutamia tuttuja, kiitos Tuija ja Jarmo. Olen seikkaillut tosi pienissä tapahtumissa, joten tämä kannustuksen määrä oli minulle uutta, ja mieluista.
- vesipisteitä oli runsaasti, ja niistä oli infokyltit jo etukäteen! Ehdin siis rauhassa valmistautua ja napsaista enegiageeliä ennen juomapistettä.
- ensimmäinen kisani jossa ajanottoa avusti chip-systeemi.
- sivusin omaa keskinopeusennätystäni muutamista olosuhdehaasteista huolimatta.
Souria
- ennen tapahtumaa minua oli vaivannut jo neljä päivää jatkunut kesäflunssa. Ei järin paha, mutta selkeästi flunssa. Kurkku vähän kipeä, nokka tukossa ja silmät valonarat. Kävin pitkän henkisen taistelun itseni kanssa siitä, uskallanko edes lähteä radalle. Päätin kokeilla varovasti (sehän on tosi helppoo lappu rinnassa...) ja kaartaa matkalla paikallisen keskussairaalan ensiapuun jos hätä tulee. Vitsivitsi, mutta noin 3 km lähdöstä reitti kulkee ihan keskussairaalan ohi. Ja siinä kohdin oli muuten hoitsuja kannustamassa.
- reitin viimeiset 5 km Puistolassa olivat totaalista tappoa. Mäki (jyrkkä) ylös, mäki (jyrkkä) alas, mäki ylös, mäki alas. Teki nannaa väsyneille jaloille. Maalialueelle noustiin myös pitkää ylämäkeä joka veti kulmat suoriksi loppukiristä.
- reitti oli jotain muuta kuin puolikas. Se oli 22,05 km. Useat osallistujat reklamoivat tästä kisan jälkeen jonka jälkeen järjestäjä lisäsi asiasta ilmoituksen myös tulossivuilleen "klik". Ylipitkä matka lopun raastoreitin kanssa takasivat sen, että ennätystä ei tullut. En toki sitä hakenutkaan - minunhan piti ottaa varovasti fiilistellen sen flunssan takia...
Summa summarum, hauskaa oli. Osallistun toistekin. Josko reitti olisi silloin mitattu tarkemmin eikä flunssa vaivaisi. Nostalgia säilyy anyway ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti