Voi olla että on vaan pakko totella lääkärisetää joka tänään tuomitsi google-diagnoosini oikeaksi ja totesi plantaarifaskiitin olevan erittäin sitkeä ja vaikeahoitoinen vaiva. Hieronnasta ei ole oikein apua, ei myöskään venyttelystä (vaikka se tietty muutoin on suotavaa ja hyödyllistä). Ainut apu ja mahdollisuus estää krooninen vika on pitää reilu tauko ja syödä pitkä kuuri tulehduskipulääkettä. Malttia! Ja justiin sitä ominaisuutta minulta on jäänyt vähän uupumaan...
Kokosin itseni ja suuntasin katseen eteenpäin siis. Hyvä, en varmaankaan juokse puolikasta tänä keväänä kahteen tuntiin. Tehdään sitten jotain muuta (missä voi rikkoa ittensä... :)). Kaivoin 4 vuotta marinoituneen kuntosalikorttini esiin ja aktivoin sen kolmeksi kuukaudeksi näin alkuun. Samalla varasin heti paikan illan spinning tunnille ja kävin hikoilemassa sitä sorttia ekaa kertaa seitsemään vuoteen. Ihan mukavaahan sekin oli. Ja perheen pienimmät innostuivat myös mahdollisuudesta osallistua salin tarjoamiin lasten liikuntatunteihin. Hauskaa, saadaan ehkä yhteinen harrastus!
Näillä mennään millä pystytään. Kortilla pääsee salille melkein ympäri vuorokauden ja kaikki ryhmäliikuntatunnit on varattavissa netistä. Ei paha. Uimahallille ajaa 20 minuutissa. Mä selviin. Ja vedän sen puolikkaan kahteen tuntiin syksyllä. Tai ensi keväänä. Tai seuraavana. Mutta vedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti