Lenkkeilyä ja penikan parantelua

Pidin muutaman päivän paussin ja leppuuttelin jalkoja edellisen kipeää tehneen lenkin jäljiltä. Eilen kävin sitten koettamassa että mitenkä se vasen jalka jaksaa. Ei jaksanut hyvin. Penikka oireili ja siinä sivussa myös vasen polvi kolotti. Vitosen lenkiltä palautuessa olin tyytyväinen että en ollut lähtenyt pidemmälle. Pakkolepoo siis edessä.

Pakkolepo tarkoittaa tässä tapauksessa lepoa penikalle, ei minulle. Sen verran on lenkkikärpänen puraissut että en kyllä malta paria viikkoa lepäillä. Niinpä suuntasin siis tänään kotiseutulenkille fillarin puikoissa. Kävin tutustumassa Sälinkään maisemiin ja Kilpijärven näköaloihin. Lukontien kautta Sälinkäälle ja Sälinkääntietä takaisin. Matkaa reissulle kertyi justiin vajaat 27 km. En ole kovin nopea pyöräilijä (enkä juoksija), tällä reissulla keskinopeus oli noin 20 km/h ja se sisälsi muutaman kartanlukupaussin. Sykekin pysyy matalalla pyöräillessä, tänään menin keskisykkeellä 126 bpm.

Eilen tein ennen lenkkiä Polarilla kuntotestimittauksen pitkästä aikaa. Puolessatoista kuukaudessa indeksiluku on noussut kaksi pykälää, joten ehkäpä tämä lenkkeily ei ole mennyt ihan hukkaan. Toki edellinen mittaus oli tehty heti verenluovutuksen jälkeen josko sillä on yleensä mitään vaikutusta lukemiin