sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Strömfors trail run, Loviisa

Strömfors Outdoor Factory järjestää mielenkiintoista kisa-sarjaa erilaisia ulkoaktiviteetteja keväästä syksyyn. Minä en ollut moisesta putiikista tai sarjasta koskaan kuullutkaan ennen kuin Anneli houkutteli minut mukaan swimrun-kisaan elokuussa. Siitä rapsa täällä "swimrum"

Samaisissa Strömforsin ruukin kauniissa maisemissa Loviisassa oli tarjolla polkujuoksukisa lokakuun alussa. Päätin jo kesällä että lähden tuon reitin katsomaan jos vaan saan aikataulut järjestymään ja olen juoksukunnossa. No, aikatauluthan saa järjestymään jos haluaa, mutta sen juoksukunnon kanssa on ollut vähän niin ja näin lähiaikoina. Varmaan jonkinsortin ylirasitusta pidemmältä ajalta on päässyt kertymään syystä ja toisesta (siitä edellinen postauskin), ja lisäksi ilkeä hamstring tai mikälie piriformisvaiva on ollut riesana jo kuukauden. 

Alun perin tarjolla piti olla vaan 23 km kisa, mutta onneksi järjestäjä lisäsi viime metreillä mahdollisuuden osallistua myös noin puolta lyhyemmälle matkalle. Olisin ehkä sinnitellyt myös sen pidemmän, mutta otin kiitollisena vastaan tuon lyhyemmän kisamahdollisuuden. Kankku ärtyy hitsisti ylämäkijuoksusta, ja ylipäätään juoksusta ja erityisesti reippaasta juoksusta. Lyhyempi matka tarkoittaisi siis puolta vähemmän kipuja. 

Kisareitti oli osin sama kuin kesän uintijuoksussa, eli maasto oli jossain määrin tuttua. Ja tietysti myös kaunis Kukul-järvi, jonka vierestä reitti kulki. Kukulissa uitiin kesällä muutama pätkä. Reitti mukailee suurelta osin Kukulin vaellusreittiä, ja matkalle mahtuu niin soratiepätkiä, helpohkoja polkupätkiä, kuin tosi paljon tosi teknisiä pätkiä. Löytyy köyttä ja rappusia, kivenlohkareita, kalliota, järvenrantaa ja latupohjaa. 

Perinteiseen tapaan kuva maalista, ja sitten tarinaa miten sinne päästiin. Kuvassa naisten lyhyen matkan kärkikolmikko, ja mie, mie nappasin kaikista ennakko-odotuksista poiketen nopeimman ajan. Oikeestaan nopeimman ajan kaikista lyhytmatkalaisista. 

Vasemmalt oikeelle: Kaisa, Raisa ja Katariina

Kisarapsa:

Ajelin aamulla Loviisaan niin että olin hyvissä ajoin perillä. Kisan oli tarkoitus startata kympiltä, ja mie olin paikalla jo paljon ennen puolta. Kamppeet oli valmiiksi päällä, joten vaatteiden vaihtoa ei tarttenu ruveta pulaamaan. Kankku oli ärtynyt tunnin ajomatkasta mukavasti ja nostatti kivasti fiilistä kun yritin kipuilevan jalan kanssa kömytä autosta ulos. Kävin nappaamassa kisanumeron ja pyörin sen jälkeen toimettomana ympäri pihaa ja Outdoor Factoryn sisätiloja. Kai siinä yritin jotain vähän lämmitellä jalkoja ja tehdä muutaman dynaamisen venytyksenkin. 

Osallistujia oli harmillisen vähän. Vaikka en isoa kisaa kaivannutkaan yhtään, niin harmitti vähän järjestäjän puolesta. Olisko ne olleet kaikki joko Kolilla, tai edellisenä yönä rymyämässä Nuuksiossa. Topi piti kisainfon siinä kympin kieppeillä. Käytiin vielä kartalta rata ja huoltopisteiden paikat läpi. Startti päästiin tekemään vähän kympin jälkeen yhteislähtönä kahden ja yhden kierroksen osallistujat. 

Lähdin hissuksiin liikkeelle ja niin lähtivät monet muutkin. Muutama tyyppi teki eroa letkaan heti, mutta kyllä meitä aikamoinen jono sipsutteli nätisti peräkkäin (itse asiassa lähes koko ekan kiekan, toisesta minulla ei ole tietoa). Oli kyllä sillai hauska kisa, että vaikka väkeä oli vähän, niin juoksuseuraa riitti koko matkalle. Yleensä mie olen aina se erivauhtinen, jolle ei ole selkiä edessä eikä huohottajia takana. 

Varsinkin alkupätkä oli tosi teknistä. Niinku tosi teknistä. Ja oli siinä vähän nousuakin. Nousun jälkeen laskeuduimme Kukul-järven rantaan ja ai että siellä oli kaunista. Kiitos Kaisalle komeista kuvista. 



Siellähää mie köpötän jonon alkupäässä turkoosissa puserossa

Järviosion jälkeen oli pätkä sitä helpommin mentävää osuutta. Soratien pätkiä, pururataa ja latupohjaa. Kunnes tultiin taas komeille nousuille. Kukulin vaellusreitti on kyllä oikein komia, mutta saattaa olla hieman haasteellinen ainakin jos kunto ja tasapaino eivät ole ihan mintissä. 

Huoltopiste oli jossain kuuden kilsan kohdilla, ja pitkämatkalaisille oli lisäksi toinen huolto jossain kahdentoista kilsan paikkeilla. Ja tokalla kiekalla tietty samat huollot uudestaan. Noin lyhyelle matkalle en ollut ottanut itselleni mitään eväitä tai juomaa mukaan, ja huollossakin huikkasin vaan mukillisen vettä ja muutaman irtarin. Lisäksi olisi ollut tarjolla rusinoita ja banaania ja urkkajuomaa tietty. 

Metka-letka tulossa ekalle huoltopisteelle. Minulla siellä se turkoosi pusero ja pomppiva ponnari.

Matka jatkui kohti kierroksen vaihtumiskohtaa josta mie sain jo köpötellä maaliin. Ei meitä yhden kierroksen kiertäjiä ollut kuin viisi, mutta yllätyksekseni tulin ekana maaliin. En ollut ihan varma oliko startissa joku lyhytmatkalainen kirinyt letkan alkuun ja omaa vauhtiaan karkuun, mutta näin ei siis ollut käynyt. 


Garminilla mittaa yhdelle kiekalle 12,6 km ja nousua 277 m. Tahti tänään minulla 7:25 min/km ja keskisyke 159. Aikaa reissuun meni 1:34:00.

Eihän se matkan mitta paha ollut, ja vauhtikin oli tosi maltillinen. Minulle sopi oikein hyvin tuo hidas eteneminen letkassa tällä kertaa. En valita yhtään. Vähän minun perässä maaliin tuli kaverikaksikko Kaisa ja Katariina. Käytiin siinä pesuilla, vaihdettiin puhdasta päälle ja lompsittiin palkintojen jakoon :) Palkinnoksi saatiinkin oikein hienot Strömfors Outdoorin puserot. 

Kahvia ja karkkia napostelin siinä vielä aikani, ja lähdin sitten kotimatkalle. Siellä olisi ollut kauden päätöstapahtuma kun kaikki reitillä olleet olisivat päässeet maaliin. Jotain letukestejä se Topi oli lupaillut. Ja kruunajaiset koko kisa-sarjan voittajalle. En nyt jäänyt kuitenkaan niitä herkkuja odottamaan tällä kertaa, enkä kruunajaisia. 

Summa summarum: Mukava pieni ja rento kisatapahtuma. Turhan vähän mainostettu. Oikein passeli vaihtoehto Kolin pitkälle tai Nuuksion pimeälle jotka olivat samaan aikaan. Kisalipuke on ehkä hieman tyyris polkujuoksutapahtumien joukossa. Toisaalta kyseessä on sarja, jossa on tarkoitus osallistua viiteen eri kisaan (avovesiuinti, sorapyöräily, uintijuoksu, melonta ja polkujuoksu) ja sarjalipukkeella saa toki vähän alennusta per laji. Muissa lajeissa on myös ehkä hieman enemmän järjestelyjä tehtävänä kuin polkujuoksussa. Reitti oli erinomaisesti polulla merkattu, ja huollossa olisi voinut napostella herkkuja mielin määrin halutessaan. Kotiinviemisiksi saatiin vielä Vaasan ruis-sipsuja muutamat pussilliset. Kyllä se siis vörttii oli. Harkinnassa sarjalippu ensi kesälle. Omaa osallistumistani kyllä helpottaisi, että joka lajista olisi tällaiset lyhyemmät versiot tarjolla. Esim. 30 km melonta on suht pitkä, vaikka melomassa olen jonkun verran käynytkin. Samoin 140 km sorapyörä vie minulta koko päivän, vaikka se tehtävissä olisikin. Mut katellaan, ensi kesänähän nuo matkat voi mennä kuin leikiten :)


Kato nyt mitkä puitteet! Kiitos Kaisalle tästäkin kuvasta.

Terkkuja ja kiitokset vielä Topille ja Strömfors Outdoor Factoryn tiimille! Ensi kesään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti