sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Reppujuoksentelua - kohteena NUTS 2019

Kisakalenterin seuraava etappi on edelleenkin vasta toukokuun NUTS 55 km, ja suunnitelmani mielettömistä hiihtokilometreistä on kaatumassa vesikeleihin. Luultavasti bongaan jotain kivaa kisasettiä tässä välissäkin, mutta sitä odotellessa tulin keksineeksi jotain uutta ja haastavaa treenipuuhaa Nutsia varten. Olen nimittäin alkanut treenailla juoksentelua reppu selässä. 

En ole koskaan harrastanut työmatkajuoksua, ja olen aina inhonnut reppu selässä juoksemista. Tai edes juomavyön kanssa pulaamista. Hiertävät ja heiluvat ja hölskyvät valuvat. Ei kiva. Ei koskaan. Vaan tulevalla pitkällä polkutaipaleella on oltava reppu mukana. Omat juomat, eväät, ensiapuvälineitä ja vähän lämmintä päälle jos vaikka jalka katkeaa tiettömän tien päässä ja apua joutuu odottelemaan. On siis vaan totuteltava yhteislenkkiin repun kanssa.

Ostin joskus vuosia sitten juoksurepun jostakin urheiluliikkeestä. Olen sitä muutamalla patikointireissulla käyttänyt, mutta muuten se on saanut olla aika rauhassa. Ei ole juomarakkoa, ja malli on Salomon 10, joka viitannee kassin tilavuuteen. Siitä tuli nyt siis uusi juoksukaverini.

Tein ensin muutaman lyhyen 4-5 km testilenkin töistä kotiin. Työmatkaahan minulla on vain 1,5 km, joten mutkien kautta hölkkäilin. Näillä lenkeillä opin ensimmäiset tärkeät asiat reppujuoksuun liittyen:

1. Yritä saada reppu suht täyteen. Tavoitteena tietty että kamppeet ei hypi repussa ylösalas. Keveys on valttia. Minä pakkasin reppuun juomapullon lisäksi vaihtovaatetta sen verran kuin sinne mahtui, eli tosi vähän. Repulle kertyi painoa kaksi kiloa.

2. Kiinnitä repun remelit niin tiukalle että saat vielä happea, mutta reppu pysyy kuitenkin tukevasti selässä. Minä lähdin liikkeelle liian löysillä remmeillä ja jouduin sitten nykimään niitä tiukemmalle kesken lenkin. Repussa on kiinnitysremmi rinnan yläosassa ja vatsan päällä. Ja tietty olkaimien pituus tulee myös säättää sopivaan mittaan.

3. Minun repussa on vetskari jossa vetimet on kahdesta suunnasta. Opin (kantapään kautta) että vetoketju kannattaa sulkea niin, että molemmat vetimet ovat jommassa kummassa alareunassa. Ei siis missään nimessä siten, että ne ovat repun yläosassa. Siinä käy meinaan niin, että repussa heiluvat tavarat hivuttavat vetskarin auki, ja repusta alkaa lennellä eväsrasioita pitkin kävelyteitä kesken lenkin...

Töistä lähdössä testilenkille juoksurepun kanssa

Kun olin nämä muutamat alustavat testilenkit tehnyt, uskaltauduin tänään vähän pidemmälle lenkille. Pakkasin mukaan pullollisen vettä, muutaman protskupatukan, vanhan hupparin tilan täytteeksi, paperia, irtonastat lenkkareihin ja lisävirtaa puhelinta varten (...koska iPhone jossa ei akku kestä mitään...). Painoa repulle tuli vähän reilut kaksi kiloa.

Pääsin ekaa kertaa tällä kaudella lenkille ilman myssyä ja aurinkolasien kanssa :) Aurinko ei kauheesti paistanut, mutta tuli jotenkin nopeempi olo lasien kanssa. Jalkaan laitoin polkutossut.

Valitsin reitin siten että pääsisin mahdollisimman paljon soralle. Reitti ei ollut pahasti mäkinen, mutta ei voi valittaa ihan tasaiseksikaan. Kiva pätkä Mäntsäläläistä maalaismaisemaa. Osa matkasta sivusi Mäntsälä Maratonin reittiä.

Lähdin matkaan hissukseen ja sillä ajatuksella että nyt ei tehdä aikaa, vaan hölkkäillään matkaa. Mittaa lenkille kertyi sitten lopulta kuitenkin vaan 16 km, mutta ihan passeli lenkki siitä tuli. Positiivien kokemus. Voimia oli lopussa hyvin kiristää vähän tahtia, ja itse asiassa reppu ei häirinnyt yhtään. Paremminkin mietin että onhan kätevää kun mukana kulkee helposti kaikennäköistä tarpeellista tavaraa, pitäiskö useamminkin juosta repun kanssa. Ja että mahtaa tuntua meno kevyeltä kun sitten välillä juoksee ilman.

Nastoja ei tänään tarvinut, tie oli sopivan karhea polkukengälle

Matkaa kertyi 16 km, vauhti maltillinen PK

Näihin popoihin olen ollut tosi tyytyväinen. Ostettu viime syksynä Tuusula Trail Runista

Antaa auringon paistaa. Katse kohti tulevia haasteita.

Summa summarum, hyvää testausta. Lisää mäkeä ja teknisempää reittiä pitää käydä tekemässä kevään aikana, mutta pahimmat pelot reppujuoksun suhteen ovat kyllä hälvenneet.

---------

Jotain melkein muuta:

Aihetta sivuava ja mentaalisia lukkojani valottava tarina tähän loppuun. Olin eilen eräillä synttäreillä, jossa muun herkun lisäksi oli tarjolla erittäin maistuvan näköisiä laskiaispullia. Käsi kävi, ja pulla päätyi minun lautaselle. Nostin hatun ja halvaannuin! Mantelimassaa!!! Eeeeiiii, mie inhoon mantelimassaa. En kehdannut palauttaa pullaa, joten päätin vaan suoriutua vastenmielisestä tehtävästä. Ja mitä sitten kävikään. Mantelimassa olikin tosi hyvää. Olin vaan aina ajatellut että se on pahaa, vaikka en ollut edes maistanut. Olin niin äimistynyt, että minun oli pakko tarkistaa muilta juhlavierailta, onko kyseessä ihan tavallinen mantelimassapulla. Että ovatko kaikki mantelimassapullat tosiaan näin hyviä. Ja kyllä he vahvistivat että kyseessä on ihan normaali pulla. Että mie olen monta vuotta vältellyt sellasta herkkua! Nyt kyllä harmittaa :)

Että sellanen jääräpää.

Kuva kaapattu Myllyn Paras - sivustolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti